Lannan ravinteet käyttöön – hyötyjä tilan taloudelle ja ympäristönsuojelulle

 

Ylistaron työpajassa oli aiheena tehokas lannan käyttö. Työpajassa oli mukana 14 osallistujaa. Työpaja järjestettiin yhteistyössä Seinäjoen seudun elinkeinokeskuksen maaseutupalveluiden ja MTK-Ylistaron ja MTT:n Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen kanssa.

Ilmastonäkökulma liittyy lantaan monella tapaa: Lannan ravinteita hyödyntämällä voidaan vähentää mineraalityppilannoitteiden käyttöä ja lannoiteteollisuudessa kuluvan energian määrää. Lannan ravinteiden kierrätys peltomaahan vähentää uusiutumattomien ravinteiden tarvetta, esimerkiksi globaalisti ehtyvän fosforin tarvetta. Lannan varastointi- ja käsittelymenetelmät puolestaan vaikuttavat siihen, miten suuri osuus ravinteista pystytään hyödyntämään pellolla ja miten suuri osuus karkaa ilmakehään kasvihuonekaasuina: metaanina, dityppioksidina tai ammoniakkina. Se miten ravinteet saadaan mahdollisimman tehokkaasti kiertämään, ja se, miten koko yhteiskunnassa huomioidaan ravinteiden kierrätys, vaikuttavat paljon siihen, miten kestävällä pohjalla koko ruoantuotantomme on.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Tilaisuuden avasi maaseututoimen päällikkö Matti Punkari SEEK-maaseutupalveluista. Punkari aloitti esitelmänsä kertomalla maataloustuotannon merkittävästä roolista Seinäjoen seudulla. Maataloustuotannon osuus väestön tuloista on Seinäjoella suuri. Seinäjoella oli vuonna 2013 yhteensä 778 toimivaa maatilaa, joilla oli yhteensä noin 32000 ha peltomaata viljelyksessä. Maataloustuotteiden myyntitulot tuovat alueelle yli 40 miljoonaa euroa vuosittain. Kotieläintiloja Seinäjoella oli 227 kpl vuonna 2013. Maatalouden ohella muuta yritystoimintaa on noin 250 maatilalla (mm. koneurakointia, metalli- ja puualaa, asennustoimintaa, maaseutumatkailua). Seinäjoella joukko aktiiviviljelijöitä on kokoontunut porukalla jo jonkin aikaa miettimään tulevaisuushaasteisiin vastaamista Punkari esitteli myös lähiruoan käyttöä lisäämään pyrkivää ja alueen elintarvikeosaamista markkinoivaa RuokaProvinssi-toimintaa.

Tuottajan näkemyksiä nykytilanteesta, haasteista ja tulevaisuudesta

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

MTK-Ylistaron puheenjohtaja Jari Marttila kertoi viljelijänäkemyksiä kentältä maatalouden nykytilanteesta, haasteista ja tulevaisuudesta erityisesti ravinnetalouden näkökulmasta. Hän näki mahdollisuuksia viljelijäyhteistyössä, ravinteiden tehokkaassa käytössä ja ympäristöteknologian kehittymisessä myös maatalouspuolella. Haasteiksi hän koki kannattavuuden turvaamisen tulevaisuudessa ja joustamattomat, ulkopuolelta tulevat säädökset sekä tavat, joilla ravinteiden käytön tehokkuutta mitataan.

 

 

 

Jari Marttila harmitteli maatalouden mediassa saamaa heikkoa ympäristömainetta, erityisesti vesistökysymyksissä. Hän kertoi, että ympäristöasioiden huomioiminen maataloudessa tuntuu viljelijöiden keskuudessa välillä painostavalta ja syyllistävältä. Paine maataloutta kohtaan on yhteiskunnassa lisääntynyt ja välillä tuntuu, että yhteiskunnallisessa keskustelussa unohtuu, että esimerkiksi Itämereen vesistöpäästöjä tulee monesta lähteestä. Itämeren alueen maista Suomessa rajoitetaan ympäristötuen kautta ravinteiden käyttöä muita maita tiukemmin ja osalla pelloista fosforin käytön rajoittaminen on johtanut jo viljavuuden heikentymiseen. Toisaalta Suomessa monia hyviä käytäntöjä on toteutettu pitkään: esimerkiksi sijoituslannoitus on ollut käytössä jo 40 vuotta. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden ympäristötukivaatimuksiin Marttila toivoi tulevaisuudessa löytyvän ratkaisuja myös uusista syyskylvöisistä kasvilajikkeista.

Marttila kertoi, että lannan käyttöön lannoitteena tiloilla vaikuttaa erityisesti lannan käyttämisen taloudellinen kannattavuus sekä sen työläys/helppous. Jotta lantaa käytetään, pitää levityskustannusten pysyä kohtuullisina ja lannan käytön olla taloudellisesti edullisempaa kuin väkilannoitteiden käytön. Kasvusto tarvitsee lannan ravinteiden lisäksi starttilannoitusta saadakseen nopeasti käyttökelpoisia ravinteita nopeaan kasvuunlähtöön ja maksimaaliseen satoon pääsemiseksi. Starttilannoituksen kanssakin lannan käytön kustannusten tulee olla halvempia kuin vain väkilannoitteitta käytettäessä, Lannan kuten muidenkin orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön heikkouksia, kuten typen vapautumisen riippuvuutta mikrobitoiminnasta ja fosforiylimäärään suhteessa typpeen, kompensoi pitkäjänteisempi säästö, ravinteiden kierrätyksen tuoman usein rahallisenkin edun ja positiivisten maaperävaikutusten muodossa. Taloudellisia etuja voit arvioida esim. Teho Plus-hankkeen lannoite- ja lantalaskurin avulla.

Marttila kertoi käytännön kokemuksia tilojen välisen lantayhteistyön haasteista. Sinänsä ajatus lantayhteistyöstä saa kannatusta, kunhan yhteistyössä olisi selkeät pelisäännöt, eli yhteistyö toimisi sujuvasti ja olisi taloudellisesti kannattavaa. Pulmana yhteistyössä ovat olleet mm. yllättävät sääolot, vaihtelevan sään ja urakoitsijan ehtimisen ja työn ajoittumisen yhteensovittaminen, luotettavien urakoitsijoiden löytäminen, kustannusten jako tilojen välillä ja fosforintasaus. Viljanviljelijää voi kannustaa lannankäyttöön, jos eläintila pystyy antamaan tälle lannan käyttöön ”käyttöohjeen” lanta-analyysin tulosten lisäksi. Käyttöohje on avuksi erityisesti niille tiloille, joilla ei ole omia eläimiä ja lannan käyttö ei ole tuttua. Kotieläintilojen ja kasvinviljelytilojen eriytymisen vuoksi tällaisia tiloja on yhä enemmän. Tilojen välinen etäisyys voi muodostua pulmaksi kuljetuskustannusten vuoksi. Lannanlevitys pitäisi myös pystyä tekemään viljelytöiden kannalta sopivaan aikaan ja hyvissä sääoloissa – jos märälle pellolle mennään isolla kalustolla, on vaarana peltomaan tiivistyminen. Tavallisissa sääoloissa lannan levitys on onnistunut hyvin, muutama viime vuosi on ollut Pohjanmaalla ongelmallinen.

Marttila toi esiin, että viljelijöiden elämää helpottaisi maatalous- ja ympäristöpolitiikan pitkäjänteisyys. Marttila omana näkemyksenään ennakoi, että tulevaisuudessa lietteen multaus tullee jossain vaiheessa pakolliseksi ja todennäköisesti multaustuki pienenee. Lisäksi lietteen hajuhaittoihin saatetaan kiinnittää entistä enemmän huomiota ja niitä pyritään vähentämään entistä tehokkaammin. Yksi keino tähän voi olla lämmön talteenotto lietteestä, joka samalla jäähdyttää lietettä ja vähentää yhdisteiden haihtumista. Marttila toivoi lannan syyslevitysmahdollisuuden säilyvän jatkossakin. Jari Marttilan esitys

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Keskustelussa esiin nousivat edellisen syksyn sääolot. Syksy 2012 oli Pohjanmaalla lietteen levityksen kannalta vaikea. Sateisen syksyn vuoksi pellot olivat märkiä. Eläintiloilla ei ollut tarpeeksi omia lietesäiliöitä, jotta lietettä olisi voinut niihin varastoida huoletta syksyn, talven ja aina seuraavaan kevääseen asti. Eläintilat miettivät, että lietelantaa voisi sitoa turpeeseen, mutta märän kesän vuoksi kuiviketurve loppui. Eläintilat selvittivät myös, että voisiko lietelantaa viedä jätevedenpuhdistamoille. Kuitenkaan jätevedenpuhdistamot eivät ottaneet lietettä vastaan. Yksi ratkaisu olisi voinut olla levitysajan pidennys ja kuivempien säiden odottelu, mutta ympäristöministeriö ei nähnyt mahdolliseksi antaa levitysaikaan pidennystä. Eläintilat jätettiin selviämään lannan kanssa yksinään, sen sijaan, että ruokaketjun kaikki toimijat olisivat ottaneet huolta kantaakseen. Työpajan keskusteluissa pohdittiinkin, että ilmastonmuutokseen varautumisen onnistuminen vaatii parempaa joustavuutta myös hallinnolta. Tämän ohella myös kasvintuotantotiloilla on ravinteiden kierrätyksen onnistumisessa merkittävä rooli eläintilojen lannan hyödyntäjänä. Näin yhteistyössä ravinteita kierrättämällä tarvittaisiin vähemmän uusia uusiutumattomia ravinnepanoksia ruokaketjuun.

 

Tehokas lantalogistiikka

Sakari Alasuutari Työtehoseurasta kertoi lantalogistiikan suunnittelusta. Alasuutari muistutti että lanta on todella olennainen huomioitava seikka eläintuotannossa: esimerkiksi lehmä tuottaa elinikänään enemmän lantaa kuin maitoa! Lannan määrä moninkertaistuu ja lantalogistiikan suunnittelun merkitys kasvaa tilan eläinmäärän kasvaessa. Esimerkiksi 20 lehmää tuottaa laskennallisesti 660 kuutiometriä lietelantaa vuodessa, 65 lehmää 2200 m3 ja 200 lehmää 6600 m3. Lantasäiliöiden tilavuuttakin tarvitaan näin ollen moninkertaisesti. Lannan levitykseen kuluva aika kasvaa jyrkemmin kuin eläin- ja lantamäärä. Näin siksi, että kun lantaa tulee enemmän, levitysalaa tarvitaan enemmän ja kuljetuksiin kuluva aika kasvaa.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Alasuutari esitteli lantamäärän ja työmäärän hallintaan useita keinoja. Lietevarastoissa voi kattamisen avulla vähentää ylimääräisten vesien pääsyä lietevarastoihin ja näin hieman pienentää levitettävän lietteen määrää. Kuljetukseen kuluvaa työaikaa voi vähentää eriyttämällä kuljetuksen toiselle (isommalle) kalustolle kuin levittämisen tai lantaa voisi ajaa etäsäiliöihin kiireettömämpään aikaan. Etäsäiliöitä voisi olla saatavilla esimerkiksi eläintenpidon lopettaneilla tiloilla. Lantaa voi myös siirtää putkia pitkin 1-2 km ajamisen sijasta. Lantaa voi pellolle levittää myös syöttöletkulevityksenä (700–1300 m etäisyydelle säiliöstä mahdollista), jolloin kuljetustyö jää pois ja pellolle ei tarvita raskaita levitysvaunuja. Lannan ajon sujuvuuden kannalta olennaista on se, että tilalla on puhdas ja likainen reitti erillään, eli että esimerkiksi maitoauton ja lietevaunun reitit eivät kulje samaa pihatietä. Lannan ajon sujuvuuteen vaikuttaisi paljon myös se, jos ajossa ei tarvitsisi peruutella ja jos peltoteillä olisi niin hyväkuntoiset ja leveät liittymät, että niistä painava ja pitkä traktori-lietevaunu-yhdistelmällä helposti pystyisi ajamaan. Tyhjäajoa pellolla kannattaa välttää, erityisesti täydellä lietevaunulla, sillä raskailla kalustoilla liikuttaessa vaarana on pellon tiivistyminen. Ravinteiden erottelussa yksi keino on separointi, eli lannan erottelu kuivajakeeseen ja nesteosaan. Lannan fosforista arviolta noin 70–80 % siirtyy kuivajakeeseen ja sitä on kannattavampaa kuljettaa kauemmas kuin lietelantaa. Toinen ravinteiden erottelun keino on kemiallinen fraktiointi. Siinä käytetään kipsipohjaista valmistetta. Sakkajakeeseen siirtyy noin 85 % lietelannan fosforista. Ravinteiden erottelu separoimalla tai kemiallisesti voisi olla myös ilmastollisesti järkevä toimenpide, koska typpijaetta voidaan levittää runsaammin peltoalaa kohden, mikä vähentää lisäpeltoalan raivaamistarvetta ja energiankulutusta kuljetukseen.

Alasuutari kertoi myös, että Työtehoseura tekee kahden vuoden välein koneurakointia harjoittaville maatalousyrittäjille urakointihintakyselyä. Tämän kyselyn perusteella voi saada taustatietoa urakointihinnoista lannan kuljetukseen ja levitykseen. Alasuutari myös rohkaisi miettimään urakoitsijoiden käyttöä ja keskittymään oman tilan töissä niihin, joihin aika riittää ja joissa on omat vahvuusalueet. Sakari Alasuutarin esitys

Keskustelua heräsi lannan hajuhaitoista. Keskustelussa tuumattiin, että suhtautuminen lannan hajuhaittoihin on muuttumassa – hajun kuulumista lannankäyttöön ei tällä hetkellä ymmärretä enää samalla tavalla kuin aiemmin. Suhtautumisessa on myös kulttuurieroja: esimerkiksi tiheästi asutussa Hollannissa hajua ei ajatella ongelmaksi, vaan kokemuksia oli siitäkin, että hääpaikan ympärille ajettiin sontaa juhlijoiden siitä piittaamatta.

 

Lannan typpi tehokkaasti käyttöön

MTT:n vanhempi tutkija Petri Kapuinen kertoi tehokkaista lannan typen hyödynnystavoista. Keskeisin satoon vaikuttava ravinne useimmilla kasveilla on typpi ja maksimaaliseen satoon pääsemiseksi sitä tarvitaan sopiva määrä – ei liikaa, eikä liian vähän – oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Kasvit pystyvät helpoiten käyttämään nitraattimuodossa olevaa typpeä, sen jälkeen käyttökelpoisin on ammoniumtyppi. Orgaaninen liukoinen typpi ja orgaaninen liukenematon typpi muuttuvat pellossa hitaammin kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Lannan typpi on yleensä lannassa kahdessa muodossa, orgaanisessa liukenemattomassa muodossa ja ammoniumtypen muodossa. Jos lanta on hyvin kompostoitu ja kompostoidessa on huolehdittu ilmastuksesta, voi näiden lisäksi lannassa olla nitraattityppeä.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Petri Kapuinen ohjeisti, että lanta kannattaa levittää silloin, kun kasvit alkavat käyttää typpeä. Lannalla kannattaa kattaa vain osa kasvien typen tarpeesta, maksimaalisen sadon saavuttamiseksi. Kapuinen suositteli mineraalilannoitteisiin perustuvan starttilannoituksen käyttöä lannan lisäksi niin viljoilla kuin nurmillakin. Lannan syyslevityksessä lannan liukoinen typpi menetetään kokonaan. Se huuhtoutuu salaojavalunnan mukana, joten syyslevitys ei typpiravinteen tehokkaan käytön näkökulmasta ole edullista. Lannan muut ravinteet sentään pysyvät paremmin pellossa seuraavaa kasvukautta varten. Lannan käsittelymenetelmillä voidaan vaikuttaa sihen, saadaanko lannan typpi kasvien käyttöön vai haihtuuko se ilmaan. Lanta kannattaa sijoittaa tai mullata, sillä ammoniumtypen haihtumista ilmaan ammoniakkina voi vähentää multaamalla lannan nopeasti levityksen jälkeen. Levittämisen ja multaamisen jälkeen lannan typpi muuttuu kasveille käyttökelpoiseen muotoon vesisateen jälkeen. Kapuinen painotti, että lannan levitystä märkään maahan kannattaa välttää, sillä märissä oloissa typpi haihtuu ilokaasuna (dityppioksidina, joka on kasvihuonekaasu) ja typpikaasuna ja lisäksi raskaiden koneiden alla peltomaa tiivistyy. Petri Kapuisen esitys

 

Biokaasun kannattavuuslaskuri

MTT:n tutkija Heidi Rintamäki kertoi biokaasun kannattavuudesta ja kannattavuuslaskurista. Rintamäki aloitti kertomalla muutamia biokaasun tuottamisen taustatietoja. Suomen biokaasupotentiaaliksi ovat Tähti ja Rintala vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa ”Biometaanin ja -vedyn tuotantopotentiaali Suomessa”  laskeneet teoreettiseksi (eli maksimaaliseksi) määräksi 24,4 TWh ja teknis-taloudelliseksi potentiaaliksi (eli nykyratkaisuilla kannattavaksi ja helposti toteutettavaksi määräksi) 9,2 TWh. Biokaasun tuottamisella on monia myönteisiä vaikutuksia: Biokaasulla tuotettu energia korvaa fossiilisia polttoaineita ja vähentää näin ilmastopäästöjä. Biokaasun tuottaminen edistää ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätystä ja vähentää ravinnehävikkiä. Biokaasuprosessi myös on yksi mahdollisuus lannan käsittelyyn: prosessin jälkeen levitettävä jae on helppokäyttöisempää ja hajuhaittoja syntyy vähemmän. Jos biokaasuprosessiin laitetaan biojätettä, on biokaasuprosessi mukana myös jätehuollon päästöjen vähentämisessä. Mädätysjäännöksen ravinteita hyödyntämällä ja uusiutuvaa energiaa käyttämällä korvataan uusiutumattomia raaka-aineita uusiutuvilla. Biokaasulla voidaan tuottaa monipuolisesti energiaa, niin lämpöä, sähköä kuin liikennepolttoainettakin.

kuva: karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Biokaasun kannattavuuteen vaikuttavat mm. raaka-aineet, laitoskoko ja –tekniikka, lainsäädäntö, biokaasun käyttötarkoitus ja lopputuotteen tuotteistamisen onnistuminen. Raaka-aineiden osalta olennaisia kysymyksiä ovat mm. biokaasun tuotantopotentiaali, muodostuuko raaka-aineesta tuloja tai tuleeko hankinnasta kuluja, onko raaka-ainetta saatavilla ympäri vuoden ja millaiselta kuljetusetäisyydeltä. Lanta on biokaasuprosessiin hyvä perusmateriaali. Lannan metaanintuottopotentiaali on kuitenkin yksinään melko alhainen ja biokaasutuotannon nostamiseen tarvitaan lisämateriaaleja (esimerkiksi ylijäämäsäilörehua tai kasvintuotannon sivuvirtoja). Biokaasun tuottamisen tuloihin vaikuttavat mm. energiasta saatavat tulot (korvaako ostosähköä ja ostolämpöä omalla tilalla, myydäänkö kaasua, sähköä, lämpöä, liikennepolttoainetta), saako raaka-aineista porttimaksua (biojätteiden käsittelystä porttimaksua saa), saako mädätysjäännöksestä myyntituloja ja millainen on Suomen tukipolitiikka (esitelmähetkellä isot laitokset voivat saada syöttötariffin ja pienemmät harkinnanvaraisia investointitukia).

Rintamäki esitteli myös biokaasun kannattavuuslaskurin käyttöä. MTT:n ja Ukipoliksen yhdessä Suomen oloihin räätälöity laskuri löytyy osoitteesta www.biokaasulaskuri.fi . Heidi Rintamäen esitys

 

Kokemuksia orgaanisten lannoitteiden käytöstä Etelä-Pohjanmaalla

Tutkija Merja Högnäsbacka MTT:n Ylistaron toimipaikasta kertoi ravinteiden kierrätyksestä ja yhdyskuntajäteperäisistä orgaanisista lannoitevalmisteista ravinnelähteinä. Kaatopaikkojen biojätteiden ja jätevedenpuhdistamoiden lietteiden ravinteet voidaan muuttaa kierrätysravinteiksi, eli orgaanisiksi lannoitevalmisteiksi.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Ylistaron tutkimusaseman pelloilla on tehty kokeita Stormossenin maanparannuskompostin, Stormossenin tuorekompostin ja Lakeuden Etapin pelletin lannoitekäytöstä eri viljelykasveilla. Satotasot näillä lannoitteilla olivat samat kuin mineraalilannoitteilla. Maaperän raskasmetallit olivat kokeiden jälkeen samalla tasolla muiden lannoituskäsittelyiden kanssa. Jyvissäkään ei ollut kadmiumin, lyijyn, arseenin ja elohopean pitoisuuksien osalta eroa eri lannoitusten välillä. Pelloilla, joilla oli käytetty orgaanisia lannoitevalmisteita, oli hieman suurempi peltomaan viljavuusfosforin taso verrattuna mineraalilannoitteilla lannoitettuun. Merja Högnäsbackan esitys

 

 

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Keskustelu ”Ravinteet kiertoon ja talteen: haasteet ja mahdollisuudet”

Tilaisuuden lopuksi käytiin keskustelua siitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia on ravinteiden kierrätyksen tehostamisessa. Keskustelun yhteenveto fläppitaululla tuotti seuraavan koosteen:

Mikä varmentaisi maatalouden kannattavuutta ja ravinteiden käytön kestävyyttä tulevaisuudessa ja edesauttaisi ilmastonmuutokseen varautumista?

-vahvuuksia

  • ilmastonmuutos hidas -> pystyy reagoimaan
  • paljon tietoa
  • keskittyä ydinosaamiseen ja ulkoistaa muita toimia -> saa hyvää tekniikkaa käyttöön ja investointikustannukset ei kaikki yhdelle yrittäjälle
  • monimuotoiset maatilaklusterit -> suljettu ravinnekierto
  • jatkojalostus
  • tilat voi tehdä yhteistyötä, esimerkiksi viljelijäyhteistyössä valkuaiskasvit < —-> lanta vaihtaa tilaa
  • ammattitaito
  • suljettu ravinnekierto
  • tilat joustavia, luovia selviytyjiä
  • monipuolisuus -> auttaa vastaamaan muutokseen
  • aurinkoenergian tuottaminen ja käyttö maanviljelyn ytimessä
  • mahdollisuus hallita ravinnekiertoa, olosuhteet maapallolla muuttumassa kohti niukkenevia luonnonvaroja -> maatiloilla mahdollisuus omavaraisempaan kuin nykyisin, ”homma toimii silti”

-heikkouksia

  • ilmastonmuutoksen epävarmuus -> kyky varautua oikeaan
  • tukipolitiikka
  • epävarmuus tulevaisuudesta
  • muutosvastarinta uudelle tiedolle
  • miten saada nuoret innostumaan
  • kateus vs. ”samassa veneessä”
  • ohjauskeinojen/tukipolitiikan muutosten hitaus
  • tilusrakenne, tilat ”siellä täällä”
  • ammattitaito, motivaatio, välinpitämättömyys, ”mättö”
  • jaksaminen, työajan riittävyys
  • yksipuolisuus, erikoistunut tila muutoksessa heikko
  • lajikejalostus ja sen riittävyys
  • kuivatus

kirjoittajat: Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *