Kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa Lapin maaseutuelinkeinoihin?

 

 

Rovaniemen työpajassa 8. marraskuuta 2012 pohdittiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia Lapin maaseutuelinkeinoihin. Pohjoisen maaseutuyrityksillä on pitkä monialaisuuden perinne, jonka vuoksi myös työpajapäivän keskustelut kytkeytyivät maaseutuyritysten monipuoliseen kehittämiseen sekä omia vahvuuksia, puhdasta luontoa ja kestävää matkailua suosiviin tulomahdollisuuksiin. Ilmastonmuutos voi johtaa positiivisiin muutoksiin, jos markkinointiosaamista, rohkeutta ja koulutusta löytyy, mikä houkuttelisi nuoria yrittäjiä panostamaan Lappiin.  

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT

Kunniapuhuja Paavo Väyrynen aloitti työpajan puheenvuorollaan Lapin maaseudun tulevaisuudesta. Ensitöikseen Väyrynen muistutti kuulijoita siitä, etteivät vuodet ole koskaan olleet veljeksiä keskenään; katovuodet ovat koetelleet meitä ja suotuisat säävuodet kasvattaneet satoja ja laajentaneet viljelyaloja pohjoiseen. Siihen miten paljon ilmasto muuttuu paikallisesti, liittyy vielä paljon epävarmuutta. Vaikka ilmaston odotetaan useimpien mallien mukaan lämpenevän, saattaisi näillä leveyspiireillä maatalouden harjoittamisen mahdollistavan Golf-virran mahdollinen heikkeneminen jopa viilentää ilmastoa, kuvasi Väyrynen.

 

Väyrynen painotti yhteiskunnallisen ilmastokeskustelun olevan tärkeää ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja piti maailmanlaajuista ilmastonmuutostaistelua haastavana, koska valitettavasti huoli lämpenemisestä on noussut läpileikkaavaan tietoisuuteen lähinnä vain Euroopassa. Ilmastonmuutos aiheuttaa paikallisia vaikutuksia, joihin on joka tapauksessa sopeuduttava. Väyrynen näki, että ilmastonmuutos saattaa pohjoisessa olla myönteinen, mikäli viljelymahdollisuudet kohenevat ja liiketoiminnallisesti kannattavia hillintätoimia otetaan käyttöön.

Lapille turismi on tärkeä tulevaisuuden elinkeino, sillä venäläisten matkailijoiden lisääntymisen ohella vaurastuvasta Aasiasta saapuu yhä enemmän asiakasvirtaa puhtaan luonnon ja ehkä yhä harvinaisemmaksi käyvän pohjoisen ilmaston erityispiirteiden houkuttelemana. Turismin lisäksi, panostaminen metsien hyödyntämiseen esimerkiksi suosimalla puurakentamista kannattaisi, koska se tukisi kotimaisia elinkeinoja, lisäisi bioenergian käyttömahdollisuuksia ja varastoisi hiiltä. Valitettavasti tällä hetkellä kotimaisen teollisuuden puunkäyttö on vähentynyt ja kansainvälinen kilpailukyky on heikko.

 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset matkailuun ja muutoksiin sopeutuminen

Professori Hannu I. Heikkinen Oulun yliopistolta kertoi alustuksessaan matkailun sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. VACCIA-tutkimushankkeessa pyrittiin tunnistamaan haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle vaikuttavia tekijöitä Kuusamon ja Sotkamon alueilla. Hankkeessa määritettiin paikallistason tekijöitä ja osallistettiin luontoperustaisten matkailuelinkeinojen toimijoita toimimaan yhteistyössä.

Arviot alueellisista ilmastonmuutoksen vaikutuksista voivat poiketa suurestikin globaalista ilmastonmuutostrendistä. VACCIAn alueellisten ilmastoskenaarioiden tulokset osoittavat, että Kajaanissa talvi- ja lumikausi näyttävät olevan lyhenemässä, mutta Kuusamossa muutos ei ole ollut ainakaan vielä yhtä merkittävä. Tulevaisuus tuo haasteita matkailuyrittäjille: matkailun ajoittuminen ja markkinointi kaipaavat entistä enemmän suunnittelua, sekä lyhyen- ja pitkäntähtäimen sopeutumissuunnitelmia. Matkailuelinkeinojen varautumisessa korostuvat ympärivuotisten palvelujen kehittäminen ja panostaminen kesämatkailuun. Esimerkiksi koskenlasku, veneily ja erilaiset vesiaktiviteetit vaativat investointeja ja palvelujen luomista, mutta niistä voi avautua uusia tulonlähteitä. Tarkastelua kaipaavat myös teknologian hyödyntämisvaihtoehdot lumipeitteisyyden takaamiseksi, kun vaihtelut talvisesongin ajoittumisessa ja pituudessa lisääntyvät. Etenkin talvisesongin alun ja lopun vaihteluun kannattaa varautua jo nyt. Myös turvallisten kiinteiden vesistönylitysmahdollisuuksien rakentaminen kuuluu lyhyen tähtäimen sopeutumistoimiin. Heikkisen esityksessä esitellään monia konkreettisia sopeutumisstrategioita. Hannu Heikkisen esitys

 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset porolaitumiin ja poronhoitoon

Erikoistutkija Minna Turunen Lapin yliopistosta kertoi ilmastonmuutoksen vaikutuksista poronhoitoon. Viime aikoina porotalouden harjoittamista on haastanut muutokset muussa maankäytössä eli metsätalous, rakentaminen, kaivosteollisuus ja turvetuotanto, ja siksi moniin muutoksiin on haettu sopeutumiskeinoja. Erityisesti talvilaitumet ovat vähentyneet ja niiden laatu on heikentynyt paitsi muiden maankäyttömuotojen, myös poronhoidon itsensä aiheuttaman laidunten kulumisen vuoksi.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT

Poronhoito on kokenut viime vuosikymmeninä monia rakenteellisia muutoksia; samanaikaisesti kun poronomistajien määrä on vähentynyt, on omistajakohtainen karjan koko kasvanut huomattavasti. Porotalous on myös teknistynyt. Poronhoitoalueen eri osat eroavat maantieteellisesti ja kasvillisuuden osalta voimakkaasti toisistaan ja nämä eroavaisuudet heijastuvat myös poronhoitotapoihin ja –kulttuuriin,  minkä vuoksi myös ilmastonmuutoksen vaikutukset  ja niihin sopeutuminen ovat erilaisia  eri alueilla.

Lumioloista riippuvaisen poron ravinnon saantiin tulee vaikuttamaan lumettoman ajan piteneminen ja talven lämpeneminen. Lumi määrittää poron ravinnon kaivuuolosuhteet. Lumettoman jakson piteneminen parantaa laidunnusoloja erityisesti alkukesällä vasomisaikaan. Toisaalta, mikäli pakkaskautta pilkkovat suojasäät ja vesisateet yleistyvät, saattaa erityisesti maan ja kasvillisuuden pintaan lumen alle muodostuva jääkerros vaikeuttaa ravinnon kaivamista ja nostaa poron energiankulutusta. Tämä heijastuu erityisesti tiineenä oleviin poroihin, joiden vasaprosentin ja vasojen painojen on todettu alenevan paksun lumipeitteen tai lumen alla olevan jääkerroksen vuoksi. Tulevaisuudessa heinät voivat vallata jäkälälaitumia, ja ravintokasvien proteiini- ja fenolipitoisuudet saattavat muuttua, pahimmassa tapauksessa ravitsemuksellisesti epäedullisempaan suuntaan. Lisäksi ilmastonmuutos voi lisätä räkän eli hyönteiskiusan määrää, joka saattaa heikentää porojen kuntoa. Poronhoitotöiden arvioidaan lisääntyvän ja kustannusten nousevan tulevaisuudessa. Monipuolisten, mm. poroon perustuvien tulonlähteiden ja poronhoidon menetelmien kehittämisen avulla voidaan elinkeinon sopeutumista kuitenkin parantaa. Erityisesti laidunkierron ja talvisen lisäruokinnan suunnittelutoimia tarvitaan. Niihin tarvitaan poronhoitajien perinteiseen tietoon ja nykyteknologiaan perustuvaa ja yhä kasvavaa tietotaitoa. Minna Turusen esitys

 

Ilmastonmuutos ja nurmikasvien sopeutuminen

Tutkija Antti Hannukkala MTT:sta kertoi nurmikasvien sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. Lapissa kasvukauden arvioidaan pitenevän noin viikolla kasvukauden alku- ja loppupäästä. Hannukkala muistutti, että Lapin maataloudessa rehuntuotannolla on taloudellisesti merkittävä painoarvo. Roudan ja lumipeiteajan väheneminen ja sateisuuden yleistyminen tulevat vaikuttamaan sekä nurmikasveihin että peltojen rakenteeseen (mm. kantavuuteen). Lumi on nimittäin tärkeä eriste monivuotisille nurmikasveille.

Nurmikasvien valmistautuminen talveen alkaa karaistumisella, jonka avulla kasvin elintoiminnot hiipuvat ja talvenkestävyys paranee. Kykyyn tunnistaa karaistumisajankohta vaikuttaa geeniperimä. Pohjoiseen sopeutuneet lajit ja lajikkeet reagoivat päivänpituuteen ja karaistuvat tehokkaasti. Valonmäärä sekä yö- ja päivälämpötilojen erot lisäävät talvenkestävyyttä nurmikasveissa.

Sääolosuhteiden nopeat muutokset saattavat vaikeuttaa talvehtimista tulevaisuudessa, jos karaistuminen purkautuukin kesken talven. Mikäli karaistumisaste jää syksyn aikana pieneksi, eivät kasvit kestä talven vaihtelevuutta. Kasvinjalostuksen merkitys on sopeutumisen kannalta keskeinen. Vaikka haasteet lisääntyvät, Hannukkalan mukaan ilmastonmuutos tulee todennäköisesti lisäämään satoja pohjoisessa. Jo lähitulevaisuudessa voidaan nurmikasvien tuotantoon lisätä yksi korjuukerta entistä pohjoisemmilla alueilla. Antti Hannukkalan esitys

 

Pölytyksen onnistuminen muuttuvassa ilmastossa

Suunnittelija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskukselta kertoi alustuksessaan hyönteispölytyksen onnistumisesta muuttuvassa ilmastossa. Leinonen korosti tärkeyttä ymmärtää hyönteisten merkitys maailman lajirikkaimpana eliöryhmänä, jonka lajiston ominaisuudet kuitenkin tunnetaan vielä suhteellisen huonosti.  Hyönteiset tuottavat lukuisia ihmiskunnalle välttämättömiä ekosysteemipalveluja.  Vaikka osa kasveista on tuulipölytteisiä, hyvin monet luonnon- ja satokasvit (siemenkasvit) tarvitsevat eläinpölytyksen. Pölytys on tärkeää myös geneettisen monimuotoisuuden kannalta. Maailmanlaajuisella lajimäärän vähenemisellä saattaa olla laajoja, kenties hallitsemattomiakin, vaikutuksia ravintoverkossa. Pölytyksen rahalliseksi arvoksi on Suomessa laskettu 22,3 miljoonaa euroa, ja Euroopan alueella pölytyksen arvioidaan lisäävän satoja n. 8 %.

Suomeen leviää ilmaston lämpenemisen myötä uusia hyönteislajeja. Myös kukinnan odotetaan aikaistuvan tulevaisuudessa. Osa hyönteisistä hyötyy ja pystyy sopeutumaan muutoksiin, mutta toiset eivät; mm. kesymehiläisen ja kimalaisen arvioidaan kärsivän, mutta erakkomehiläisten pärjäävän. Ilmastonmuutokseen liittyy paljon epävarmuuksia, esimerkiksi pelkästään siitä, kohtaako pölytyksen ajoittuminen kasvien fenologisen kehityksen? Leinosen mukaan voidaan kuitenkin luottaa luonnonvaramiespalveluun – korvauskykyyn. Reima Leinosen esitys

Hanna Mäkinen, Karoliina Rimhanen & Sari Himanen


kuva: Karoliina Rimhanen/MTT

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.