Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hankkeen (VILMA) ja Ravinne- ja energiatehokas maatila –hankkeen (RE-maatila) yhteinen työpaja järjestettiin perjantaina 27.10.2017 Mustialassa. Työpajassa oli osallistujia yhteensä lähes 50, joista puolet paikanpäällä ja puolet etäyhteydellä. Tilaisuuden aluksi molemmat hankkeet esittäytyivät, VILMA-hanketta esitteli hankevetäjä Riitta Savikko Lukesta ja RE-maatila hanketta hankevetäjä Annika Michelson HAMK:sta. Lisätietoa RE-maatila hankkeesta osoitteesta: www.ravinnejaenergia.fi .
Mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, miten sitä hillitään ja miten siihen sopeudutaan?
VILMA-hankkeen esittelyssä Riitta Savikko kertoi, miten ja mihin ilmastonmuutos vaikuttaa sekä siitä mitä ilmastonmuutos merkitsee ruoantuotannolle Suomessa ja maapallolla. Suomessa kasvukausi pitenee, mutta sademäärä nousee etenkin talvella. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, helteet ankaroituvat ja yhä suurempi osa sademäärästä tulee rankkasateina. Ilmastonmuutokseen tarvitaan sekä hillintää että sopeutumista. Tilatasolla se tarkoittaa kestäviä ratkaisuja ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti ja peltotasolla sadontuotannon turvaamista, kotieläinten ja laidunten hoitoa, maaperän hoitoa sekä vesitaloudesta huolehtimista. Tilatasolla hillintä on päästöjen vähentämistä ja sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin varautumista. Riitta Savikon kalvot.
Mitä ravinnetehokkuus tarkoittaa?
Tutkija Pentti Seuri Lukesta kertoi kuulijoille esimerkkien avulla, mitä tarkoittaa termi ravinnetehokkuus. Pentti Seuri kertoi myös, miten ravinnetaloutta kuvataan ja miten ravinteita hyödynnetään tehokkaasti. Maatalouden ravinnetalous voidaan yksinkertaisimmillaan esittää systeemiin tulevilla ja siitä poistuvilla ravinnemäärillä. Ravinnetehokkuudesta puhuttaessa usein teho ja tehokkuus mielletään synonyymeina, kun oikeammin olisi syytä puhua tehokkuudesta ja hyötysuhteesta samaa asiaa tarkoittavana terminä. Olennaista ravinteiden tehokkaassa käytössä on juuri se hyötysuhde, ravinteiden saaminen kasvien käyttöön, ravinteiden pysyminen systeemissä, ravinnekierrätyksen vastuun jakautuminen laajemmalle joukolle ihmisiä. Näin määritelleen tehokasta ravinteiden käyttöä ovat esimerkiksi palkokasvien biologisen typensidonnan hyödyntäminen sekä lannan käyttö lannoitteena ja sen levittäminen keväällä kasvien ravinteita tarvitessa. Ravinteiden hyödyntämistä Pentti kuvasi taulukoiden avulla, joissa oli huomioitu lannoitepanokset, korjattu sato sekä ravinteiden kuormitusvaikutus. Pentti Seurin kalvot
Soilfoodin toimintatapa viljelijän, maan ja ympäristön eduksi
Sampo Järnefelt Soilfood Oy:stä toi esille etenkin maaperän merkitystä viljelyssä. Hyvän ja huonon pellon ero satotasossa on jo lähtökohtaisesti 30 %. Terveet ja hyväkuntoiset pellot varmistavat kannattavan tuotannon. Maaperän eloperäinen aines tarjoaa ruokaa pieneliöstölle, pidättää vettä ja ravinteita sekä suojaa eroosiolta. Sen osuus suomalaisessa peltomaassa on kuitenkin keskimäärin vain 3-5 %. Ravinneomavaraisuuden ja maan kasvukunnon parantamiseksi Soilfood hyödyntää kierrätyslannoitteita ja maanparannusaineita, mm. metsäteollisuuden sivuvirtoja. Sampo Järnefeltin kalvot.
Peltolohkojen ravinneanalyysit
Teemu Rekola Mustialasta kertoi opetusmaatilalla tehdyistä ravinneanalyyseistä. Ravinnetaseita laskemalla voidaan arvioida pellon kasvukykyä, mutta haasteena on mm. sadon ja biologisen typensidonnan määrän mittaaminen.
Drone peltojen havainnoinnin apuna
Teemu Rekola esitteli myös drone – pienoishelikopterin käyttöä peltojen tilan havainnoinnissa. Pienoishelikopteri ottaa pellosta ilmakuvia, joiden avulla voidaan esimerkiksi havaita rikkakasvipesäkkeitä ja arvioida orastumista, pellon vesitaloutta tai sadon määrää. Isojen pinta-alojen tarkastaminen on nopeaa, mutta kuvat eivät anna tarkkaa tietoa. Niiden avulla saadaan kuitenkin suuntaa antavia havaintoja kasvustosta ja voidaan tunnistaa ns. ongelmakohdat. Yleensä paras ajankohta kartoituslennolle on pensomisen loppuvaiheessa, ennen tähkälle tuloa.
Valkuaisomavaraisuus Mustialan opetusmaatilalla
Lehtori Katariina Manni kertoi omassa esityksessään valkuaisomavaraisuudesta ja otti esimerkikseen Mustialan opetusmaatilalla tehdyt toimenpiteet. Valkuaisomavaraisuuden määrittelyssä ensimmäisenä esiin nousee valkuaisomavaraisuusaste, jolla mitataan miten suuri osuus tarvittavasta valkuaisesta on kotimaista. Suomessa käytetystä kasviperäisestä valkuaisesta yli 80 % saadaan nurmesta ja viljoista. Täydennysrehujen valkuaisomavaraisuus on kuitenkin vain 15 %. Valkuaisrehuihin tuodaan mm. soijaa ja rapsia. Keinoja kasviperäisen valkuaisomavaraisuuden edistämiseksi ovat nurmien nykyistä laajempi käyttö, viljojen valkuaispitoisuuden nostaminen ja valkuaiskasvien nykyistä laajempi viljely ja käyttö.
Mitä hyötyä sitten on valkuaisomavaraisuuden edistämisestä? Katariinan esityksessä hyödyiksi oli listattu mm. tuontirehuihin liittyvien riskien pieneneminen, ruokaturvan ja huoltovarmuuden lisääntyminen, lopputuotteen kotimaisuusasteen nouseminen, lähiruoka- ja lähirehu-ajattelun edistäminen sekä peltojen käytön ja viljelykiertojen monipuolistuminen. Biologinen typensidonta vähentää ostolannoitteiden tarvetta ja lannoitteiden päästöjä. Palkokasveilla voidaan hoitaa maan kasvukuntoa. Palkokasveista hyötyvät myös pölyttäjät ja hyötyhyönteiset ja maaperäeliöt. Hyödyt ovat valtakunnallisia, alueellisia ja tilakohtaisia.
Konkreettiset toimenpiteet valkuaisomavaraisuuden edistämiseksi Mustialan opetusmaatilalla oli jaoteltu maatilamittakaavassa ja tutkimusmittakaavassa tehtyihin toimiin. Opetusmaatilalla oli viljelty hernettä ja härkäpapua, hankittu kokemuksia kotoisten valkuaisrehujen käytöstä lypsykarjan ruokinnassa, sekä saatu korjuu- ja murskesäilöntäkokemuksia herneeltä ja härkäpavulta. Tutkimusmittakaavassa viljeltiin hernettä sekä puhdas- että seoskasvustoina, optimoitiin härkäpavun korjuuajankohtaa, kokeiltiin härkäpavun murskesäilöntää ja selvitettiin herneen esikasvivaikutusta kevätviljojen typpilannoituksessa. Katariina Mannin kalvot.
Katariina Manni esitteli myös lyhyesti v. 2017 lopussa päättyvää Valkuaisfoorumi –hanketta, jossa toteuttajina olivat Hämeen ammattikorkeakoulu ja Luke. Hanke kokosi opetuksen, tutkimuksen, neuvonnan sekä yrittäjien ja muun elinkeinoelämän parhaan osaamisen valkuaisomavaraisuuden parantamisen edistämiseksi. Lisää tietoa aiheesta löytyy osoitteesta www.hamk.fi/valkuaisfoorumi ja Valkuaisfoorumi-julkaisusta.
Omalannoite- ja energiantuotanto Tuorlassa
Ammattiopisto Livian opettaja Timo Teinilän esityksen aiheena oli omalannoite- ja energiantuotanto Tuorlassa. Esityksessään Timo kertoi että RE-hankkeen puitteissa Tuorlan opetusmaatilalla oli selvitetty omalannoitteiden koostumus- ja ravinnesisältötietoja sekä erilaisten käsittely- ja levitysmenetelmien sopivuutta käytäntöön. Lisäksi opetusmaatilan pelloilta oli havainnoitu omalannoitteiden lannoitusvaikutuksia, tehty ravinnetaselaskelmia lohkoittain opiskelijoiden toimesta ja otettu käyttöön aiheeseen liittyviä opetusmateriaaleja. Timo Teinilän kalvot
Käytössä olevia omalannoitteita Tuorlassa ovat sikalan lietelanta, kuivalanta navetasta sekä biokaasulaitoksesta saatava rejektivesi ja kuivajae. Tuorlassa toimii myös oma biokaasulaitos, jossa tuotetaan sähköä ja lämpöä. Lisäksi opetusmaatilalle on suunnitteilla aurinkovoimalaitos, joka on tarkoitus rakentaa vuoden 2018 aikana. Lisää tietoa omalannoitteista osoitteesta: www.ravinnejaenergia.fi/omalannoitteet.
Teksti ja kuvat: Elina Nurmi ja Sakari Raiskio, Luonnonvarakeskus