Kohti energiaomavaraista maatilaa – edullisia ratkaisuja uusiutuvista energianlähteistä

 

Nurmeksen työpajassa käsiteltiin maatilatason energiaratkaisuja ja uusiutuvan energian mahdollisuuksia. Työpajassa oli 35 osallistujaa ja heistä viljelijöitä oli 5. Tilaisuuden järjestivät Ilmase-hankkeen kanssa yhteistyössä Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKESin hankkeet ”Pielisen Karjalan bioenergiaverkostot ja –virrat” ja ”Pielisen Karjalan energiatehokkuusselvitys”, ProAgria Pohjois-Karjala ja Suomen metsäkeskuksen BIOMAS -Bioenergiaa maaseudulle –hanke.

Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

 

PIKESin tarjoama tuki Pielisen Karjalan uusiutuvan energian edistämistyölle

Tilaisuuden aloittivat Heidi Tanskanen ja Jouko Parviainen kertomalla Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKESin työstä uusiutuvan energian edistämiseksi. Pielisen Karjalan bioenergiaverkostot ja –virrat (PKBEV)-hankkeessa tavoitteena on ollut edistää bioenergia-alan kehittymistä alueella. Hankkeessa on muun muassa tehty selvityksiä biokaasuhankkeista ja energiaomavaraisista taloista, järjestetty opintomatka Itävaltaan sekä annettu asiantuntijatukea Kuittilan tilan pien-CHP-laitoksen perustamisprosessissa. Pielisen Karjalan energiatehokkuusselvitys –hankkeessa puolestaan valmisteltiin Pielisen Karjalan vihreän kasvun ohjelma. Ohjelman tavoitteena on luoda edellytykset omaenergiselle seutukunnalle. Energiaomavaraisuus-pyrkimyksillä voitaisiin luoda myös uutta liiketoimintaa seudulle, sillä alueen ulkopuolelta ostettuun energiaan käytettiin tilaisuuden pitoaikaan 50 miljoonaa euroa vuodessa, ja niitä euroja olisi mahdollista käyttää myös kotimaiseen energiaan. Uusiutuvan energian tuotannon lisäksi energiaomavaraisuuteen pääsemisessä olennaista on energiatehokkuuden parantaminen ja energiansäästö sekä materiaalitehokkuuden parantaminen, muun muassa sivuvirtojen saamisella hyötykäyttöön. Heidi Tanskasen ja Jouko Parviaisen esitys

Jouko Parviainen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Jouko Parviainen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

 

Maaseudun energiapotentiaalit

Vaasan Energiainstituutin kehittämispäällikkö Pekka Peura valaisi maaseudun uusiutuvan energian tuotannon mahdollisuuksia. Energiaomavaraisuuden perusajatuksia on käyttää energiaa mahdollisimman järkevästi ja säästävästi, ja tuottaa tarvittava energia uusiutuvilla energianlähteillä. Energiaomavaraisuutta kannattaa tarkastella aluetasolla ja aluetalouden näkökulmasta. Toki maatilankin energiaomavaraisuus on tärkeä näkökulma, aluetasolla maatilat voivat olla energiaketjuissa osasia, mutta maatilojen lisäksi tarvitaan monia muitakin toimijoita. Energiasektori on paljon muutakin kuin pelkkää tekniikkaa, se on muun muassa sosiaalista hyväksyttävyyttä, lainsäädäntöä, taloutta, ympäristönäkökulmia.

Pekka Peura. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Pekka Peura. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Pekka Peuran ydinviesti oli, että Suomen uusiutuvan energian potentiaali riittäisi hyvin koko maan energiantarpeen tyydyttämiseen. Potentiaali tarkoittaa mahdollista määrää: potentiaalin käyttöön saaminen vaatii kehittämistoimia. Aluetalouden kannalta uusiutuvan energian käyttö on aina järkevää. Yrittäjän liiketalouden kannalta tilanne uusiutuvan energian käytön osalta on tällä hetkellä kohtalainen, välillä liiketaloudellisen kannattavuuden edellytykset eivät kuitenkaan vielä täyty. Yhteiskunnan energiahuolto muuttui kun energiantuotanto yksityistettiin. Kun energiayhtiöt pyrkivät liiketoiminnan tuoton maksimointiin, ilmastonmuutos ja aluetalous voivat jäädä taloudellisen edun varjoon ellei siihen kiinnitetä huomiota. Joltain osin kehitystä voi hidastaa se, että osa nykyisen keskitetyn energiantuotannon hyötyjäyhtiöistä vastustaa hajautetun energiantuotannon yleistymistä taloudellisista syistä: ne eivät halua luopua markkinaosuuksistaan.

Vaasan Energiainstituutissa on tutkittu Pohjanmaan seudun kuntien energiaomavaraisuutta. Maaseutukunnissa bioenergian energiapotentiaali on usein tuplaten koko kunnan alueella oleva energiatarve. Tässä tapauksessa bioenergialla tarkoitetaan hakkuutähteitä ja olkia, biojätteitä, jäteveden puhdistuksen puhdistamolietettä ja kotieläinten lietelantaa, kesantopeltojen ruokohelpipotentiaalia ja teollisuuden jätteiden energiapotentiaalia.

Entä energiantuotannon aluetaloudellinen vaikuttavuus? Vaasan Energiainstituutin ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimuksessa laskettiin, että jos Pietarsaaren seutukunta olisi energiaomavarainen, niin alueelle kertyisi yli 14 miljoonaa euroa lisärahaa aluetalouteen. Jos Kaustisten seutukunta olisi täysin energiaomavarainen, sen aluetalous vahvistuisi yli 11 miljoonalla eurolla.

Muutoksen siemenet on kylvetty. Vielä esimerkiksi lainsäädäntö ei kaikin osin ole hajautetun energiantuotannon tukena. Nykyisin jotkin energiayhtiöt älähtävät, että yhteiskunta ei saa tukea uusiutuvaa energiaa, koska se vääristää markkinoita. Silloin yhtiöt kuitenkin unohtavat, että Suomen energiainfra, jota he itsekin käyttävät, on rakennettu verovaroin. Maailmassa fossiilisia polttoaineita tuetaan kymmenen kertaa enemmän kuin uusiutuvia.

Pekka Peura kertoi myös Energiakylä-hankkeesta, joka sittemmin on saanut parhaiden maaseudun kehittämishankkeiden palkinnon. Energiakylä-hankkeessa luotiin suunnitelmia, joilla pienalueet, ”kylät”, voivat askeltaa kohti energiaomavaraisuutta. Energiaomavaraisuuteen tähtäävä suunnitelma laadittiin 13 kylälle. Toteuttaminen jää kylien omille harteille. Mukana olevat kylät sijaitsevat Pohjanmaalla ja ne ovat Hoisko, Ilvesjoki, Jepua, Karijoki, Komossa, Ruona, Leskelän puutarhakylä, Närvijoki, Pensala, Perho, Sauvonmäki, Ullava, Ylihärmä ja Ysikylät. Kylissä kaavaillaan energiaomavaraisuutta etenkin puulla mutta myös esimerkiksi biokaasulla ja tuulivoimalla. Esimerkiksi Jepualla on jo perustettu oma biokaasulaitos, Jepuan Biokaasu Oy. Yrityksen tausta-ajatuksena on tuottaa energiaa maatalousvaltaisen seudun jätevirroista ja samalla tarjota maataloudelle lähituotettuja lannoitetuotteita. Yhtiöllä on myös liikennebiokaasun tankkausasema. Pekka Peuran esitys

 

Oman tilan energiankulutus – mistä se muodostuu ja miten siihen voi vaikuttaa

Hannu Mikkola Helsingin yliopistosta kertoi, että maatilalla energiaa kuluu asumiseen, kasvintuotantoon, kotieläintuotantoon, urakointiin ja metsätalouteen. Kasvintuotannossa suurimmat energiapanokset ovat lannoitteet, kalkki ja torjunta-aineet. Kotieläinpuolella suurimmat energiapanokset ovat rehut. Suoraa energiankulutusta on helppo mitata, siis sähkön, nestemäisten, kaasumaisten ja kiinteän polttoaineen kulutusta. Epäsuoriin energiapanoksiin kuuluvat mm. materiaaleihin sisältyvä energia, ihmistyö, rakennetun ympäristön, koneiden ja rakennusten valmistamiseen kulunut energia ja koulutuksen ja palveluiden tuottamiseen kuluva energia. Epäsuoria energiapanoksia on vaikea mitata tai seurata, mutta silti ne ovat hyvin olennaisia.

Hannu Mikkola. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Hannu Mikkola. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Mikkola esitteli esimerkkitilojen energiataseita. Esimerkiksi kasvintuotantotilalla systeemiin/tilalle sisään tyypillisesti tulevia energiavirtoja ovat polttoöljy, sähkö, siemenet, lannoitteet ja kalkki. Tilan tuotoksia ovat eri viljojen sadon sisältämä energia. Kun tuotosten energiasisältö jaetaan tuotantopanosten energiasisällöllä, saadaan tilan energiasuhde. Jos energiasuhde on suurempi kuin 1, on tilan tuotoksissa enemmän energiaa kuin niiden tuottamiseen on kulunut. Laskuesimerkkien kasvinviljelytilalla energiasuhde on 6,5. Kotieläintilalla tuotantopanoksiin kuuluvat kasvintuotantotilan tuotantopanosten lisäksi eläinten rehut. Karjatalouden energiasuhde on tyypillisesti 0,7.

Mikkola konkretisoi, että yhden ohrahehtaarin viljelyyn kuluu, sekä suorat että epäsuorat energiapanokset huomioiden, noin 3900 kWh, eli noin kaksi tynnyrillistä öljyä. Säilörehunurmen tuotannossa kokonaisenergiapanos on 4200 kWh / hehtaari. Hyvin suuri osuus sekä ohran että säilörehun energiankulutuksesta muodostuu teollisen typpilannoitteen tuotantoon kuluneesta energiasta. Ohraesimerkissä sen osuus on 15 % ja säilörehuesimerkissä 44 %. Mikkola konkretisoi, että kilo typpilannoitetta kuluttaa noin litran dieseliä.

Mikkola esitteli, että tyypillisesti Ruotsissa, luultavasti myös Suomessa, tuotettua maitokiloa kohti kuluu parsinavetoissa noin 0,15 kWh energiaa (sähköä ja dieseliä yhteensä). Osa tiloista kuluttaa puolta enemmänkin energiaa. Suurissa pihatoissa robottinavetoissa kuluu enemmän energiaa kuin lypsyasemanavetoilla: ero muodostuu pääasiassa maidonkäsittelyyn kuluneesta energiasta. Robottinavetoissa energiaa kuluu parsinavetoiden tapaan 0,15 kWh tuotettua maitokiloa kohden, lypsyasemilla yleensä hieman vähemmän, mutta jälleen tilakohtaiset erot ovat suuria. Tilakohtaiset erot kertovat siitä, että säästömahdollisuuksia on.

Tilojen energiankulutus vaihtelee paljon. Se johtuu muun muassa peltojen maalajeista ja muokkaukseen kuluvasta energiasta, viljan säilönnästä, lypsytekniikasta, rehun valmistuksesta ja kuljetusmatkoista. Tietotason lisääminen jo yksinään yleensä vähentää energiankulutusta ja lisää energiatehokkuutta. Omaan energiankulutukseen yleensä jo hieman vaikuttaa, kun alkaa kirjata omia kulutuksiaan ylös. Jotkin sähköyhtiöt tarjoavat myös verkossa mahdollisuuden seurata omaa sähkökulutusta päivätasolla.

Mikkola ehdotti myös 10 askeleen marssijärjestystä energiaomavaraista maatilaa kohti. Ehdotuksessa ensimmäisiä askeleita ovat öljyn ja sähkön korvaaminen lämmityksessä puulla, turpeella tai oljella. Seuraavana askeleena ovat erilaiset lämpöpumppuratkaisut ja lämmön talteenotto ilmasta, maasta, vedestä, maidosta ja/tai lannasta. Kolmantena askeleena on lämpimän veden tuottaminen aurinkoenergian avulla. Hannu Mikkolan esitys

 

Maatilatason biokaasuratkaisut – esimerkkinä MTT:n biokaasulaitos Maaningalla

Tutkija Ville Pyykkönen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Maaningan toimipaikasta kertoi maatilakokoluokan biokaasuratkaisuista. Biokaasulaitoksen toiminta perustuu mikrobien hapettomissa oloissa tekemiin hajotusprosesseihin. Mikrobit voivat hajottaa erilaisia eloperäisiä materiaaleja: kasvibiomassaa, lantaa, biojätettä, puhdistamo- ja saostuskaivolietettä ja teollisuuden jätteitä ja sivutuotteita. Lopputuotteena syntyy metaania sisältävää biokaasua (metaanipitoisuus 50-70 %) ja ravinnerikasta käsittelyjäännöstä. Biokaasusta voidaan tuottaa sähköä, lämpöä ja liikennepolttoainetta.

Biokaasuprosessilla on monia myönteisiä ympäristövaikutuksia. Biokaasulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja näin vähentää energiantuotannosta syntyviä ilmastopäästöjä. Biokaasuprosessi myös auttaa ravinteiden ja orgaanisen aineen kierrättämisessä takaisin käyttöön: käsittelyjäännöksen käyttö lannoitteena auttaa siis resurssiviisauden toteuttamisessa. Kun käsittelyjäännös hyödynnetään pelloilla lannoitteena, samalla korvataan uusiutumattomien lannoitevarojen (erityisesti fosforin) käyttöä kierrätyslannoitteilla. Biokaasuprosessi auttaa lannan käsittelyssä, hajuhaitat vähenevät ja ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Biokaasuprosessi auttaa myös jätehuollon päästöjen vähentämisessä biojätteen päätyessä hyötykäyttöön.

Biokaasulaitoksen rakenteeseen kuuluvat reaktori ja jälkikaasuallas sekä sähköä ja lämpöä tuottava voimalaitos. Niiden lisäksi tarvitaan syötteille varastot (esim. lietelantasäiliö) ja nurmirehun silppuamiseen rehunsyöttölaite. Käsittelyjäännös tarvitsee myös varaston.

Ville Pyykkönen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Ville Pyykkönen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

MTT Maaningan biokaasulaitos ”Mansikki” on otettu käyttöön kesällä 2009 ja sen on toimittanut Metener Oy. Se käyttää raaka-aineenaan tutkimusnavetan lehmien lannan (100-120 lypsävää) ja lisäksi kasvibiomassaa noin 300 tonnia vuodessa, eli noin 14 hehtaarin nurmisadon. Mansikki tuottaa sähköä ja lämpöä tutkimusasemalle ja navetalle ja lannoitetta tutkimusaseman pelloille. Mansikilla myös testataan erilaisten syötteiden ja syötesuhteiden metaanintuottoa. Mansikilla saatavaa liikennebiokaasumäärääkin on selvitetty, mutta liikennebiokaasua ei (ainakaan vielä) Maaningalla tuoteta. Pyykkösellä itsellään on biokaasuauto. Biokaasujärjestelmän jälkiasennus henkilöautoon maksoi noin 2500 e, ja polttoainekustannukset ovat suurin piirtein puolet bensiiniauton polttoainekustannuksista. Ville Pyykkösen esitys

Biokaasutuotannosta voit lukea lisää Ville Pyykkösen ja Sari Luostarisen tekemästä tietokortista Maatilojen biokaasulla energiaa, päästövähennyksiä ja ravinnekiertoja.

 

Maatilan kiinteät biopolttoaineet

Esa Kinnunen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Esa Kinnunen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Esa Kinnunen, BIOMAS -Bioenergiaa maaseudulle hankkeesta Suomen metsäkeskuksesta kertoi biopolttoaineiden mahdollisuuksista. Hankkeessa oli selvitetty Pohjois-Karjalassa sijaitsevien maatilojen nykyisiä lämmitysjärjestelmiä sekä tiloja kiinnostavia lämmitystapoja. Yleisimmät nykyiset päälämmitysmuodot olivat puulla toimiva keskuslämmityskattila ja sähkölämmitys. Tulevaisuuden vaihtoehdoista tiloja kiinnostivat eniten puukeskuslämmitys, hake, pelletti ja maalämpö. Kiinnostusta biopolttoaineisiin ja maalämpöön on lisännyt öljyn ja sähkön hintojen nousu.

 

 

Kinnunen esitteli kiinteistä biopolttoaineista puupohjaiset biomassat ja peltobiomassat sekä niihin pohjautuvien lämmitysjärjestelmien tekniset toteutukset. Puupohjaisista biopolttoaineista käsiteltiin klapi, hake, pelletti ja briketti. Peltobiomassoista esillä olivat ruokohelpi ja olki. Kinnunen esitteli erilaisten lämmitystapojen investointikustannuksia ja lämmityskustannuksia 150 m2 kokoisen rakennuksen lämmittämisessä (hintatiedot syyskuulle 2013). Taulukko löytyy luentokalvoista kokonaisuudessaan ja ohesta yksinkertaistettuna.

 

lämmitysmuoto investointikustannus (euro)(150 m2 rakennus, alv 24 %) lämmityskustannus/vuosi (euro/v)(150 m2 rakennus, lämpöenergiatarve 20 000 kWh)
suora sähkö (patterein) 6 000 3 000
varaava sähkö (iso varaaja) 11 000 2 850
kaukolämpö 14 400 1 750
öljylämmitys 13 000 2 700
maalämpö 21 000 1 100
puukattilalämmitys 15 500 1 400
pellettilämmitys 18 500 1 500

 

Seminaariosallistujia kiinnosti Kinnusen esittämä biomassaa hyödyntävä viljankuivuri, viljan kuivaus kun on yksi suurimmista lämmitysenergian kuluttajista tiloilla. Kiinnostusta herätti myös liikuteltava vaunukuivuri – vielä kun sellainen olisi biopolttoaineita hyödyntävänä versiona. Esa Kinnusen esitys

 

Omakotitalojen lämmitysenergian hintakehitys 1990-2011. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Omakotitalojen lämmitysenergian hintakehitys 1990-2011. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Kokemuksia maatilan pellettilämmityksestä

Heidi Tanskanen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Heidi Tanskanen. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Heidi Tanskanen ja Jouko Parviainen Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKESistä kertoivat kokemuksia maatilan pellettilämmityksestä.

Puupelletti on puristettua puuta. Pellettien raaka-aineina käytetään puunjalostusteollisuuden sivutuotteita, kuten kutterinlastua, sahanpurua ja hiontapölyä. Tällä hetkellä öljylämmityksellä lämmitettävät kohteet soveltuisivat hyvin pelleteille lämmitettäviksi. Suurin osa öljylämmityskohteista on rakennettu 60-80 –luvulla ja niiden saneeraustarve on suuri. Saneerausta miettiessä, samoin kuin uudistaloja rakennettaessa, kannattaa selvittää uusiutuvan lämmitysenergian käyttövaihtoehdot. Verrattuna öljy- ja sähkölämmitykseen puun käyttö lämmityksessä tuo vuodessa 500-1500 euron säästöt. Pellettilämmitys-kalvosarjasta löytyy yleistietoa pellettilämmityksestä.

Esittelykohteena oli valtimolainen Saunalan tila, jossa siirryttiin pellettilämmitykseen vuonna 2000. Tilalla on 40 ha peltoa sekä koneurakointia ja korjaamo. Pelletillä lämpiää omakotitalo ja korjaamorakennus, yhteenlaskettu lämmitystila on 770 m3. Tilalle haluttiin helppokäyttöinen lämmitys aiemman klapi/hake-systeemin tilalle. Tilalla on oltu hyvin tyytyväisiä sekä laitteistoon että pelletin laatuun. Laitteisto on toiminut koko 13 vuoden käyttöikänsä moitteetta.  Kokemuksia maatilan pellettilämmittämisestä: Saunala, Valtimo -kalvosarjasta löytyvät yksityiskohtaiset tiedot laitteistosta ja pelletin laadusta.

 

Esimerkkejä aurinkoenergian ja tuulivoiman hyödyntämisestä maatiloilla

Matti Arffman. Kuva: Karoliina Rimhanen /MTT:n arkisto

Matti Arffman. Kuva: Karoliina Rimhanen /MTT:n arkisto

Matti Arffman, Envitecpolis Oy:stä kertoi esimerkkitiloista, joilla käytetään aurinko- ja tuulienergiaa. Envitecpolis Oy on kerännyt oman E-farm- kohteiden verkoston, jossa mukana olevat maatilat tavoittelevat energiaomavaraisuutta. E-farm-kohteisiin ja vierailumahdollisuuksiin voit tutustua täällä.

Suomessa energia- ja ilmastostrategiassa 2013 tuulivoiman tuotantotavoitteeksi vuodelle 2025 asetettiin noin 9 TWh ja vahvistettiin aiemmin asetettu tuulisähkön tuotantotavoite 6 TWh vuodelle 2020. Tämä 6 TWh/vuosi tuotantomäärä vastaa yhteensä 2500 MW nimellistehoa.

 

 

Vuonna 2010 tuulivoimaloiden rakentamista alettiin vauhdittaa takuuhinta- eli syöttötariffijärjestelmällä. Viime vuosina tuulivoimaloita onkin noussut Suomeen vauhdikkaammin kuin aiemmin. Suomessa oli vuoden 2014 lopussa 260 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti oli 627 MW. Tuulisähköä tuotettiin yli miljardi kWh (1,1 TWh), jolla katettiin noin 1,3 % kokonaissähkönkulutuksesta. Tuulivoimatuotanto kasvoi 43 prosenttia verrattuna vuoteen 2013. Tuotetun sähkön määrä vastasi yli 500 000 kerrostalokaksion vuotuista sähkönkulutusta. Vuonna 2013 asennettu kapasiteetti oli 448 MW ja tuulisähkön tuotanto oli 771 GWh. Tällä katettiin noin 0,9 % Suomen kokonaissähkönkulutuksesta. Tuulivoimaloita Suomessa oli vuoden 2013 lopussa 211. Vuosi 2013 oli selkeästi suomalaisen tuulivoimarakentamisen tähänastinen ennätysvuosi, vuoden aikana Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi 56 prosenttia.

Tuulivoimala voi päästä syöttötariffijärjestelmän piiriin, jos se täyttää tariffituen ehdot, eli  jos voimala on uusi ja sen nimellinen kokonaisteho ylittää 500 kVA. Maatilojen käyttäessä suuren osan sähköstä itse, saattaa kuitenkin olla kannattavampaa hankkia käytetty voimala kuin uusi voimala, vaikka silloin ei syöttötariffin piiriin pääsekään.

Muutamilla maatiloilla Suomessa, esimerkkinä Oittisen tila Sastamalassa, on tuulivoimala. Tällaisten suurten voimaloiden lisäksi maatiloilla on pientuulivoimaloita. Pientuulivoimalaakin rakentaessa kannattaa kiinnittää huomiota paikan valintaan, selvittää tuulisuudeltaan sopiva paikka, ennen investointia selvittää mitä lupia tarvitaan, olla yhteyksissä paikalliseen sähköverkkoyhtiöön ja myös selvittää investointituen saannin mahdollisuudet. Lisätietoja tuulivoimalan hankkimiseen löydät Arffmanin kalvoista, tietokortista Tuulivoimaa maatiloille ja Suomen tuulivoimayhdistyksen sivuilta. Pientuulivoimala löytyy esimerkiksi Itikan tilalta Iisalmesta.

Auringon avulla voidaan tuottaa aurinkosähköä aurinkopaneeleilla ja aurinkolämpöä aurinkolämpökeräimillä. Maailmalla on menossa aurinkosähköbuumi ja Suomessakin kiinnostus aurinkosähköön on reilussa kasvussa. Alan tekniikka on kehittynyt vauhdilla ja laitteiden hinnat tulleet reilusti alaspäin. Aurinkosähkön yhteishankintoja on Suomessa myös toteutettu, näin on saatu laadukkaita laitteita yhteisellä kuljetuksella. Vielä haasteena Suomessa on saada verkkoon pientuotannolla tuotetusta sähköstä järkevää hintaa. Matti Arffmanin esitys

 

Tutustuminen Kuittilan tilan CHP-laitokseen ja energiaomavaraiseen maatilaan

Työpaja jatkui tutustumisella nurmeslaiseen Kuittilan tilaan. Vierailulla Jouni ja Eini Korhonen kertovat tilastaan, jossa sähköä ja lämpöä tuotetaan itse hakkeesta. Tuotettu sähkö- ja lämpömäärä on sen verran suuri, että ison kahden robotin lypsykarjatilan ja konekorjaamon voi ajatella energiaomavaraiseksi ja sähköä voidaan tuottaa sen lisäksi sähköverkkoonkin.

Vierailulla Kuittilan tilalla. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Vierailulla Kuittilan tilalla. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Kokonaisuuteen kuuluu myös hakekuivuri, jossa kuivataan vuoden aikana tarvittava hakemäärä. Osittain hake kuivuu ylijäämälämmöllä, osittain kesän lämmössä. Hake tuotetaan ostotyönä, noin puolet hakkeesta on peräisin oman metsän puista. Maallikon silmään hakekuivuri näytti konehallilta, jossa on lattialla rei’itetty pelti. Jos oli jo kuivuri kooltaan vaikuttava, niin hakevarasto sitä vasta olikin. Hallillisesta haketta muodostui komea hakevuori. Isäntä kertoi, että hakkeen kuivaus tarpeeksi kuivaksi on systeemin toimimiselle tärkeää.

Hakevarastoa. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Hakevarastoa. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Tuotetulla lämmöllä lämpenevät niin tilan asuinrakennukset, tuotantorakennukset kuin korjaamokin. Tilan lehmät ovat saaneet talvisin juotavakseen lämmönvaihtimien avulla lämmitettyä vettä ja tykänneet siitä enemmän kuin kaivokylmästä vedestä. Emäntä tuumasi miehessään olevan pellepelottoman ominaisuuksia ja katselevansa, mitä seuraavaksi tilalla kehitetään.

Hakkeesta saadaan puunkaasutuksella sähköä ja lämpöä. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Hakkeesta saadaan puunkaasutuksella sähköä ja lämpöä. Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Lisätietoja Kuittilan tilan energiaomavaraisuudesta löytyy esittelyjutusta. Lisätietoja Kuittilan tilan energiaratkaisuista teknisestä näkökulmasta suomeksi.   Lisätietoja Kuittilan tilan energiaratkaisuista englanniksi: Farm-Scale CHP.

Keskustelua energiaomavaraisuuden haasteista ja mahdollisuuksista

Työpajakeskustelussa pohdittiin maatilojen energiaomavaraisuuden vahvuuksia, jotka parantavat maatilojen mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa ja lisäävät maatilojen edellytyksiä menestyä tulevaisuudessa. Samoin pohdittiin heikkouksia, jotka energiaomavaraisuuden pyrkimyksiä jarruttavat.

Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Kuva: Karoliina Rimhanen / MTT:n arkisto

Keskustelusta koottiin fläppipapereille seuraava yhteenveto.

-vahvuudet

  • uusiutuvia energialähteitä jo olemassa maatiloilla (pelto, metsä, lanta)
  • edullisuus
  • yrittäjähenki
  • kalusto olemassa maatiloilla
  • pitkäjänteinen toiminta
  • investointituet
  • lämpöyrittäjien mahdollisia asiakkaita
  • tarve varavoimalle (uusiutuvat)
  • osaamista löytyy, koulutusta nuorilla
  • innostus, kiinnostus
  • koneyhteistyö
  • luonnonsuojeluarvot maaseudulta yhteiskuntaan
  • uusia mahdollisuuksia maatalouden rinnalle, houkuttaa jatkamaan
  • eurot saadaan pyörimään kotiseudulla, aluetalous
  • isommat volyymit -> biokaasulle materiaalia
  • rahallinen korvaus mahdollisesti tulevaisuudessa toimista
  • ravinnekierto sulkeutuu
  • ympäristökannustin käytölle
  • iso osuus raaka-aineesta viljelijöiden hyppysissä
  • maaperä, tuuli, aurinko, niiden rajattomat mahdollisuudet
  • puun korjuuketju optimoitu
  • puuenergia kannattaa
  • yhteistyö
  • hanketoiminta hyödyttää viljelijöitä jos käytännönläheisiä

-heikkoudet

  • yhteistyön puute
  • resurssien puute (taloudellisten resurssien, työvoiman puute)
  • tiedon puute
  • ajan puute (olennaisuuteen keskittyminen)
  • käyttövarmuus uudelle teknologialle
  • iso investointi, vaatii pääomaa
  • hukkalämmön käyttö (pitkät välimatkat, lämpöä ei kannata siirtää pitkälle)
  • syöttötariffin puute
  • taloudellisuus epävarma?
  • politiikka usein lyhytjänteistä
  • asenne (viljelijät, poliitikot jne.)
  • etäisyydet (logistiikka, raakatavaran saanti)
  • halpa sähkö
  • poltettavien biomassojen (esim. olki) kuivattaminen
  • hanketoiminta
  • ei mahdollisuutta rakentaa omaa verkkoa ja myydä [sähköä] naapurille, verkkoyhtiö estää

 

Riitta Savikko, Sari Himanen, Hanna Mäkinen ja Karoliina Rimhanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *