Ilmastoviisas karjatalous –seminaari Kuopiossa 18.1.2018

 

Mikä on karjatalouden rooli ilmastonmuutokseen varautumisessa? Mitä ratkaisuja maidontuotannossa ja naudanlihantuotannossa on tarjota ilmastohaasteisiin? Luonnonvarakeskuksen hankkeet Nurmet Rahaksi (NuRa) ja Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) järjestivät tammikuussa 2018 Kuopiossa seminaarin, jossa kerrottiin ja keskusteltiin yllä olevista kysymyksistä. Päivän päätteeksi paneelikeskustelussa pohdittiin, miten Suomesta tehdään ilmastollisesti kestävän karjatalouden mallimaa. Seminaarissa jäi muhimaan ajatus, että ilmastoviisaat ratkaisut pyrkivät yhdistämään ruokaturvaa, ravinteiden kiertoa, niukemmilla tuotantopanosresursseilla selviämistä ja ilmastotoimia – ja naudat voivat silloin olla ratkaisujentarjoajan roolissa.

 

Ilmastonmuutos pähkinänkuoressa

Päivän aluksi tutkimusjohtaja Sami Romakkaniemi Ilmatieteen laitokselta kertoi lyhyesti ilmastonmuutoksesta. Vuoteen 1880 verrattuna maapallon keskilämpötila on noussut jo 0,85 astetta. Erilaiset skenaariot kuvaavat, miten ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa edetä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan hyvin tiukat kasvihuonekaasupäästöjen rajoitukset voisivat rajoittaa keskilämpötilan nousun globaalisti yhteen asteeseenvuoteen 2100 mennessä. Negatiivisin skenaario ennakoi lähes neljän asteen nousua maapallon keskilämpötilassa vuosisadan loppuun mennessä.

Nopeimmat muutokset keskilämpötilassa ovat tapahtuneet 1970-luvun jälkeen ja erityisesti pohjoisilla alueilla. Ilmastonmuutoksen edetessä keskilämpötila Suomessa nousee läpi vuoden, mutta voimakkaimmin talvella. Suomessa keskimääräinen sademäärä nousee – etenkin talvella. Sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja helteet, joiltain osin voimistuvat. Vuosien välinen vaihtelu on silti jatkossakin suurta, koska alueellisten ennusteiden laatiminen on hankalaa.

 

Kotimaisen karjatalouden ilmastovaikutukset

Tutkija Hannele Pulkkinen Luonnonvarakeskuksesta käsitteli alustuksessaan kotimaisen karjatalouden ilmastovaikutuksia. Ilmastovaikutuksella viitataan tuotteen koko elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasujen aiheuttamaan ilmastonmuutosvaikutukseen (ns. hiilijalanjälki). Maatalouden merkittävimpiin kasvihuonekaasujen päästölähteisiin lukeutuvat , turvemaiden hiilidioksidipäästöt (CO2) ja typpioksiduulipäästöt (N2O), lannoituksen aiheuttamat viljelymaiden typpioksiduulipäästöt (N2O) ja märehtijöiden ruoansulatuksen metaanipäästöt (CH4).  Peltoalasta noin 70 % on rehuntuotannossa, joten kotieläintuotannon osuus päästöistä on merkittävä. Ruokavaliosta ¼ koostuu eläintuotteista, mutta niiden osuus ruoan ilmastovaikutuksista on joidenkin tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa. . Ilmastoystävällisemmän nautakarjatalouden kehittämisessä olennaista on peltojen hyvä peruskunto, tasapainoinen lannoitus, sulava säilörehu ja korkeat sadot, viljely kivennäismailla sekä laadukas eläinaines ja eläinten hoito. Nurmella on monia edullisia ympäristövaikutuksia. Nurmi esimerkiksi auttaa maan rakenteen ja hiilivaraston ylläpidossa, vähentää eroosioita ja mahdollistaa nurmipalkokasvien käytön sekä biologisen typensidonnan hyödyntämisen.

Karjatalous soveltuu Suomeen monesta syystä hyvin, paremmin kuin monelle muulle seudulle. Suomessa nautojen rehuna ei käytetä soijaa, soijattomuus on suuri vahvuus sekä ilmastonäkökulmasta että luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Suomessa on runsaat vesivarat, vettä riittää hyvin myös karjalle. Nurmi menestyy Suomen ilmastossa hyvin. Nurmi hidastaa maan hiilivarastojen vähenemistä ja se tuottaa myös hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle.

Hannele Pulkkinen kertomassa planeettarajoista. Kuva: Elina Nurmi.

Hannele Pulkkinen kertomassa planeettarajoista. Kuva: Elina Nurmi.

Kohti ilmastollisesti kestävää lihankulutusta

WWF Suomen suojeluasiantuntija Annukka Valkeapää korosti puheenvuorossaan ajatusta ”vähemmän ja parempaa lihaa”. Tuotantoeläinten määrä maapallolla on kasvanut valtavasti sadan vuoden aikana, osittain muiden lajien kustannuksella. Kotieläinten käytössä on 40 % maapallon viljelyalasta ja kolmasosa viljasadosta päätyykotieläimille.

Nykyään lihaa tuotetaan noin 36 kg/ihminen vuodessa, mutta kulutus jakaantuu erittäin epätasaisesti (esim. amerikkalaiset 122 kg/v, suomalaiset 81 kg/v ja bangladeshilaiset 2 kg/v). Suomalaisen nautakarjatalouden selkeänä etuna Valkeapäänkin mielestä on soijattomuus. Lisäksi hän näkee laajaperäisellä lihantuotannolla on aidosti positiivisiakin ympäristövaikutuksia: perinteisissä maatalousympäristöissä laiduntamisella on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.

 

Nurmentuotanto muuttuvassa ilmastossa

Tutkimusprofessori Mats Höglind Norjasta (Norwegian Institute of Bioeconomy Research) kertoi Pohjoismaiden nurmentuotannosta muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Erityisen paljon nurmentuotantoon vaikuttaa suurempi sadanta syksyisin ja talvisin. Lämpimämmät syksyt ja talvet tulevat vähentämään nurmikasvien vastustuskykyä stressitekijöitä vastaan. Lumipeitteen puute aiheuttaa haasteita nurmien talvehtimiselle. Toisaalta taas kesäiset kuivuusjaksot heikentävät nurmen satopotentiaalia. Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan  kolmen asteen lämpeneminen kasvukaudella nosti satotasoa jopa 20 prosenttia. Apilan osuus nurmisadossa kasvoi merkittävästi, joten rehun raakavalkuaispitoisuus kohosi. Ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset nurmisatoihin riippuvat paitsi sadannan ja lämpötilan muutoksista, niin paljon myös maalajeista.

Kuinka varautua nurmentuotannossa ilmastonmuutokseen? Emme voi tarkkaan tietää, miten olosuhteet muuttuvat eri alueilla ja onko tiettynä kasvukautena luvassa kuivuutta vai märkyyttä. Siispä kannattaa käyttää keinoja, jotka toimivat monenlaisia muutoksia kohdatessa. Höglind kannatti monipuolisia nurmiseoksia, joissa on mukana niin kuivuutta sietäviä kasveja kuin märissä oloissa selviäviä kasveja – silloin aina jokin kasvi pärjää ja tuottaa satoa.

Sopeutumisen keinoja kuivuutta vastaan ovat mm. kuivuutta sietävät nurmikasvilajit ja -lajikkeet, monipuolisten siemenseosten käyttäminen, ylilaidunnuksen ja matalan niiton välttäminen ja kastelu. Märissä olosuhteissa selviämiseen ratkaisuina ovat  toimivasalaojitus, pintavalunnan hallinta, vesipeittoa sietävät kasvilajit (esim. ruokonata), kevyemmät koneet ja sopivat rengaspaineet. Sateisten syksyjen seurauksena viimeiselle niitolle sopiva ajankohta on entistä hankalampi määrittää. Lisäksi maan tiivistyminen on merkittävä riski, etenkin puna-apila on herkkä tiivistymisen haitoille. Keväisin yhdistetty lietteen levitys ja siementen kylvö olisi yksi keino ajokertojen vähentämiseksi.

 

Märehtijät osana ruokaturvaa

Luonnonvarakeskuksen tutkija Pentti Seuri toi esille märehtijöiden eli nautojen, lampaiden ja vuohien parhaita puolia ja piti märehtijöiden puolustuspuheen. Märehtijät kykenevät muuttamaan nurmirehun arvokkaiksi proteiineiksi, lihaksi ja maidoksi, toisin kuin mitkään muut kotieläimet. Märehtijöiden lanta on ravinteiden kierron kannalta olennaista. Pentti Seuri kuvasikin märehtijöitä eläinkunnan palkokasveiksi. Lypsylehmien tuottama maito on Suomen tärkein kotieläintuote, noin puolet kotieläintalouden kokonaisvolyymistä euroilla mitattuna.

Lypsylehmien ruokinta on nykyisin voimaperäistä, sillä väkirehun osuus saattaa olla jopa puolet. Lisäksi eläimet saavat runsaasti korkealaatuista lisävalkuaista eikä niille lajinmukaista käyttäytymistä eli laidunnusta aina hyödynnetä tarpeeksi. Näin ollen nykytilanteessa märehtijöiden ”märehtijäominaisuudet” eivät pääse oikeuksiinsa, märehtijöitä ei ruokita laajaperäisesti nurmirehulla, vaan märehtijöitä ruokitaan lähes yksimahaisten tapaan viljalla ja valkuaisrehulla. Naudat syövät rehua, jota ihmisetkin voisivat syödä, eivätkä ruohoa, jota ihmiset eivät kykene ravinnoksi käyttämään. Jos on kriisitilanne ja kansakunnan ruokaturva uhattuna, niin kotieläintuotanto ja omavarainen rehuntuotanto on märehtijöillä huomattavasti helpompaa toteuttaa kuin yksimahaisilla ja märehtijöiden avulla voidaan ylläpitää kansakunnan ruoantuotantoa. Märehtijätuotanto mahdollistaa silloin myös ihmisravinnoksi viljeltävän viljan ja muun kasvintuotannon biologisen typensidonnan ja lannan avulla.  Pentti Seuri päätti alustuksensa pohdintaan: mikä voisi olla sellainen voima, että märehtijän ylivertaisia ekologisia ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää jo ennen kriisiä?

Pentti Seuri pohti, miten märehtijöiden ylivertaisia ominaisuuksia ymmärrettäisiin hyödyntää jo ennen kriisia. Kuva: Elina Nurmi.

Pentti Seuri pohti, miten märehtijöiden ylivertaisia ominaisuuksia ymmärrettäisiin hyödyntää jo ennen kriisiä. Kuva: Elina Nurmi.

Miten Suomesta tehdään ilmastollisesti kestävän karjatalouden mallimaa?

Paneelikeskustelussa pohdittiin, miten Suomesta tehdään ilmastollisesti kestävän karjatalouden mallimaa ja mitä esteitä ja edistäviä seikkoja tavoitteen saavuttamiseen liittyy. Panelisteina olivat Jyri-Pekka Lemettinen (maanviljelijä), Arja Mustonen (Atria),     Juha Nousiainen (Valio), Hannele Pulkkinen (Luonnonvarakeskus), Perttu Sirviö (MTK Pohjois-Savo) ja Annukka Valkeapää (WWF Suomi).Paneelin puheenjohtajana toimi Anu Rossi ProAgria Pohjois-Savosta.

Kaikki panelistit näkivät Suomella edellytyksiä mallimaana toimimiselle. Vahvuuksina Suomessa nähtiin viljelijöiden osaaminen, soijattomuus, hyvät vesivarat, nurmen menestyminen, se, että on tilaa ja pieni eläintiheys ja myös se, että uskalletaan kokeilla uusia asioita. Haasteina ilmastoviisaudelle nähtiin turvemaat, tukipolitiikka, tuottajajärjestö, talous ja omissa kuplissa eläminen – keskustelu yhteiskunnassa menee yhteisen pöydän ääreen istumisen sijasta ääreväksi oman kannan huutamiseksi, eikä yhdessä erilaisten toimijoiden näkemyksiä yhdistäen mietitä ratkaisuja.

Entä ohjauskeinot ilmastoviisaiden tavoittelussa? Maatalouden tukien toivottaisiin vievän resurssitehokkuuden suuntaan ja palkitsevan ympäristöhyötyjen tuottamisesta ja tuloksista (eikä korvaavan menetyksiä kuten nykyisin). Kotieläintila-kasvinviljelytila –jaon toivottaisiin poistuvan. Tukijärjestelmä voisi kannustaa hiilensidontaan, ravinnekierrätykseen ja sivuvirtojen hyödyntämiseen ja hajautettuun energiantuotantoon. Vesitalouteen panostaminen olisi myös tukijärjestelmälle esitetty toive.

Paneelikeskustelijat pohtimassa kestävän karjatalouden edistämiskeinoja. Kuva: Elina Nurmi.

Paneelikeskustelijat pohtimassa kestävän karjatalouden edistämiskeinoja. Kuva: Elina Nurmi.

Panelisteilta kysyttiin myös, mitä he itse tekevät ilmastoviisauden edistämiseksi. Vastaukset kannattaa kuunnella videolta (kohdasta 39:25 alkaen).

Mitä päivästä jäi tapahtuman järjestäjälle käteen? Mieleen jäi muhimaan ajatus, että ilmastoviisas karjatalous voi tarjota ratkaisun avaimia tilanteeseen, jossa yhtä aikaa rakennetaan ilmastoviisasta yhteiskuntaa ja huolehditaan ruokaturvasta.

Alustusten kalvoihin ja videoihin voit tutustua täällä.

Märehtijöillä on olennainen rooli ruokaturvassa, kun sitä van osataan hyödyntää, alusti Pentti Seuri. kuva: Riitta Savikko.

Märehtijöillä on olennainen rooli ruokaturvassa, kun sitä vain osataan hyödyntää, alusti Pentti Seuri. kuva: Riitta Savikko.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Riitta Savikko ja Elina Nurmi, Luonnonvarakeskus