Millä eväillä tuleviin satokausiin – Ravinteet talteen ja taudit kuriin

 

Kotkan työpajassa käsiteltiin ilmastonmuutokseen varautumisen näkökulmasta ratkaisuja roudattomuuden, ravinnehuuhtoumien ja kasvitautien torjunnan haasteisiin. Kotkassa osallistujia oli kaikkineen 48 ja heistä maatilaa pää- tai sivutyönään piti 27 henkilöä. Työpaja järjestettiin yhteistyössä ProAgria Etelä-Suomen Peltonen-hankkeen   ja Ravi-hankkeen sekä MTT:n Ilmastonmuutos ja maaseutu –hankkeen kanssa.

 

Maanviljely, Itämeri ja ilmasto

Tilaisuuden avasi kansanedustaja Kimmo Tiilikainen maanviljelyn kestävyyttä ja tulevaisuutta koskevalla puheenvuorolla. Hän pohti puheenvuorossaan talouden ja ympäristön välistä suhdetta –onko näiden kahden välillä aina ristiriitaa vai olisiko mahdollista löytää synergiaa. Tiilikainen painotti, että luonnonvarojen riittävyys ja ilmastonmuutos asettavat taloudelle rajat. Politiikan tehtävänä on löytää tasapaino talouden ja ympäristön välille. Tiilikainen asetti poliittisen päätöksenteon tavoitteeksi kestävän talouden, jossa talouskasvua mitattaisiin materiaalitehokkuudella, energiatehokkuudella, päästöjen määrän vähäisyydellä ja luonnon monimuotoisuudella.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Tiilikainen kertoi, että maataloudessa materiaalitehokkuuteen voi pyrkiä tavoittelemalla suljetumpia ravinnekiertoja ja optimaalista ravinnetasetta. Suljetumpaan ravinnekiertoon voi pyrkiä niin tilojen sisällä ja tilayhteistyöllä (esimerkiksi lannan hyödyntäminen lannoitteena kasvinviljelytiloilla) kuin koko yhteiskunnan tasolla etenemällä siihen suuntaan että myös ihmisten tuottamat yhdyskuntalietteet tai –kompostit päätyisivät ravinnekiertoon. Muita keinoja materiaalitehokkuuden parantamiseen ovat esimerkiksi biologisen typensidonnan hyödyntäminen teollisen typensidonnan sijasta sekä rehun käytön hyötysuhteen parantaminen.

Maataloudessa on paljon mahdollisuuksia lisätä energiaomavaraisuutta. Fossiilisia energianlähteitä on maatiloilla mahdollista korvata kestävästi tuotetulla uusiutuvalla energialla. Myös tilan energiatase (tilalle mm. polttoaineissa tuleva energia ja tilalta sadossa poistuva energia) ansaitsee muutaman ajatuksen – olisiko viljelytekniikassa ja –teknologiassa keinoja, jolla tase muuttuisi kestävämmäksi. Erilaisten päästöjen (niin maaperään, vesistöihin kuin ilmaankin) pienentämisessä Tiilikainen korosti pellon hyvästä rakenteesta huolehtimista ja viljelykierron mahdollisuuksia. Pelkona on, että ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, mm. syyssateiden takia, ravinteiden huuhtoutuminen pelloilta voi lisääntyä. Monimuotoisuuden lisäämiseen maataloudessa Tiilikainen näki kolme parasta konstia: laiduntaminen, laiduntaminen ja laiduntaminen. Laiduntava karja tuo monimuotoisuutta niin maatalousmaisemaan kuin maatalousluontoonkin. Kimmo Tiilikaisen esitys

Tilaisuuteen osallistuneet viljelijät kommentoivat että parempaa tasapainoa talouden ja kestävien toimintatapojen välille toivotaan myös kentällä. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin sellainen, että taloudelliset reunaehdot eivät mahdollista toimimista ihan niin kuin viljelijät haluaisivat ja niin ympäristönäkökulmat kuin tilan hyvinvointikin meinaavat monesti jäädä talouden jalkoihin.

 

kuva: karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

 

Maan rakenne ja muokkaus: vinkkejä selviämiseen roudattomuuden ja märkyyden kanssa

Agronomi Markku Puustinen Suomen ympäristökeskuksesta kertoi esityksessään mm. pellon muokkauksen ja kasvipeitteisyyden vaikutuksesta vesistökuormitukseen. Ravinteita huuhtoutuu pelloilta vesistöihin erityisesti kasvukauden ulkopuolisena aikana: silloin kuin pelto on kasvipeitteetön. Jos vertaa 1960- ja 2000-lukua, on peltojen talviaikaisessa kasvipeitteisyydessä tapahtunut suuria muutoksia: syysviljojen viljelyala on pienentynyt suunnilleen puoleen, samoin nurmien viljelyala on pienentynyt noin 40 prosenttia 1960-lukuun verrattuna, vaikka huomioitaisiin viherkesantojen pinta-alojen kasvu. Tämä osaltaan näkyy vesistökuormituksena. Puustinen painotti, että vesistökuormituksessa pitää huomioida eri vuosien väliset suuret erot. Sateisen syksyn mittaustulokset kertovat vain yhdestä vuodesta, eivät koko totuutta. Puustinen korosti myös sitä, että avoimen taivaan alla olosuhteet ovat erilaisia kuin laboratorioissa: pelto-olosuhteissa kaikkia olosuhteita ei voi hallita.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Paljon on maatiloillakin kuitenkin tehtävissä. Kasvukauden ulkopuolinen kasvipeitteisyys ja suojavyöhykkeet ovat melko helppoja keinoja toteuttaa. Erityisesti toimia kannattaa kohdentaa kalteville lohkoille vesistöjen varrella. Puustinen pohti myös sitä, että nykyisin ojituksessa pyritään suoriin ja U-muotoisiin ojiin, niissä vesi virtaa nopeimmin pellolta pois, mutta niin virtaavat myös ravinteet. Voisiko näiden sijasta kokeilla sellaisia ojia, joissa ravinteet ehtisivät laskeutua, siis hieman luonnollisemmin mutkittelevia uomia, joissa olisi ison U-profiilin sijasta ”tatin muotoinen” –profiili, jossa maahiukkaset ehtivät laskeutua ennen vesistöön joutumistaan, ehdotti alustaja. Markku Puustisen esitys

 

 

Tilaisuuden viljelijöillä oli mielessä akuutteja roudattomiin talviin liittyviä kysymyksiä. Kaakkois-Suomessa on koettu jo useita vuosia peräkkäin märkiä ja roudattomia vuosia. Niinpä viljelijöitä huolestutti, miten nämä muutokset vaikuttavat maan rakenteeseen ja miten nykyolosuhteissa kannattaisi esimerkiksi muokkauksen ja ojituksen kanssa toimia. Puustinen korosti perus- ja paikalliskuivatuksen kuntoon laittamisen merkitystä ja kasvukauden ulkopuolisen kasvipeitteisyyden tärkeyttä. Rankkasateet ja maaperän tiivistyminen vaikuttavat molemmat niin, että pintavalunta kasvaa, eli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta äärevöityvät säät ja heikko maan rakenne ovat ravinnehuuhtoutumien kannalta huolestuttava yhdistelmä.

 

Ravinnehuuhtoumat ja niiden ehkäiseminen

Professori Helinä Hartikainen Helsingin yliopistosta jatkoi maaperän toiminnan valottamista. Maaperän toiminnassa on huomioitava, että kyseessä on kemiallisten, fysikaalisten (eli rakenteeseen liittyvien) ja biologisten ominaisuuksien kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos fysikaalisissa ominaisuuksissa tapahtuu häiriö tai muutos, se vaikuttaa koko systeemin toimintaan. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että ”maalla on pitkä muisti”. Maaperä ikään kuin pyrkii maahiukkasten ja maaveden ravinnepitoisuuksissa aiemmin vallinneeseen tilanteeseen ja hyväänkään suuntaan vievät muutokset eivät usein näy oitis. Hartikainen myös painotti, että typpi ja fosfori ovat maaperäkäyttäytymiseltään hyvin erilaisia ravinteita: fosfori sitoutuu savimaahiukkasiin tiukasti, mutta typen nitraattimuoto puolestaan ei sitoudu maahan laisinkaan vaan huuhtoutuu helposti. Turvemaissa fosforikaan ei pidäty maahan vaan on helposti huuhtoutuvassa muodossa. Fosforihuuhtoutumien pienentämiseksi peltojen eroosion torjunta on tärkeää, jotta fosfori ei pääse kulkeutumaan savihiukkasten mukana vesistöihin.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Hartikaisella oli tarjota myös muutama hyvin käytännöllinen neuvo: Maan kasvukunnon ylläpidon kannalta kalkitus on tärkeä hoitaa kuntoon. Kalkitus muuttaa maan ominaisuuksia biologisen toiminnan kannalta edullisemmiksi. Kalkituksen myötä sekä maan mururakenne paranee että ravinteiden muuntuminen kasveille käyttökelpoiseen sekä maahan paremmin sitoutuvaan muotoon paranee. Kalkituksessa kannattaa muistaa, että kalkitus ja lannanlevitys (ja muu typpilannoitus) kannattaa tehdä eri aikoina. Jos nämä toimet tekee samaan aikaan suuri osa typestä karkaa ammoniakkikaasuna ilmaan, eikä siitä ole silloin mitään hyötyä kasvinravinteena. Kolmas neuvo koski sitä, että pellon toimivan ojituksen merkitys on tärkeä. Veden seisoessa pellolla typpi haihtuu ilmaan ja tulvat ja pintavirtailut kuljettavat maahiukkasia ja niissä sitoutuneena olevaa fosforia mukanaan. Liika märkyys siis aiheuttaa kasveille ja viljelijälle ravinteiden menetystä.  Helinä Hartikaisen esitys

 

Viljakasvien kasvitaudit ja niiden torjuminen sekä roudattomien talvien vaikutukset kasvitauteihin

Erikoistutkija Marja Jalli MTT:ltä kertoi kasvitautien aiheuttavan maailman ravinnontuotantoon kymmenen prosentin leikkauksen. Ilmasto-olosuhteet vaikuttavat kasvitauteihin monin tavoin: kosteus lisää lehtilaikkutauteja, kuivuus ja lämpö puolestaan lisäävät ruosteita ja härmiä. Leutoina talvina taudinaiheuttajien talvehtiminen helpottuu (esimerkkinä mustaruoste) ja onnistunut talvehtiminen lisää taudinaiheuttajien populaatioiden kokoa seuraavana kasvukautena.

Mitä keinoja viljelijällä sitten olisi kasvijätteessä talvehtineiden taudinaiheuttajien riskien välttämiseksi? Marja Jalli listasi viisi keinoa. Tärkein keino on viljelykierron käyttäminen. Toinen neuvo: lehtilaikkutauteja vastaan auttaa viljalajin vaihtaminen. Kolmas keino: Fusarium-homeita ja muita tyvitauteja vastaan voi auttaa, jos viljelykierrossa on ei-heinämäisiä kasvilajeja. Neljäs keino: Glyfosaatti-torjunta-aineen käyttöä keväisin kannattaa välttää, sillä kevätkäyttö lisää Fusarium-tyvitautiriskiä. Viides neuvo: kasvitauteja kannattaa tarkkailla huolella, heti kasvukauden alusta alkaen.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Viljelykierron monipuolistaminen on pitkä prosessi, jossa osa hyödyistä näkyy välittömästi esikasvivaikutuksena ja osa vasta useiden vuosien kuluttua viljelyvarmuutena ja kasvitautien esiintymisen riskin pienenemisenä. Viljelykierron merkitys kasvintuhoojien hillitsijänä korostuu erityisesti, jos peltoja viljellään muokkaamattomassa viljelyssä.

EU:n IPM-direktiivi, eli integroitujen kasvinsuojelumenetelmien (integrated pest management) käyttöä edistävä lainsäädäntö, astuu voimaan vuoden 2014 alusta. Tarkoitus on pyrkiä tasapainoiseen peltoekosysteemiin ja kannustaa käyttämään luontaisia menetelmiä kasvintuhoojien hillitsemiseksi. Kasvinsuojelun tulisi edetä neljän askeleen kautta: 1) tautien ja tuholaisten ennaltaehkäisy, esimerkiksi viljelykierron ja lajikevalinnan avulla, 2) tautien ja tuholaisten tarkkailu ja tunnistus, 3) torjuntatarpeen määrittely ja 4) torjuntatoimenpide sopivalla menetelmällä. Monelle viljelijälle tämä on tuttu ja arkinen etenemistapa jo nykyisinkin. Marja Jallin esitys

Paikalla olleita viljelijöitä kiinnosti esimerkiksi optimaalinen puintisängen korkeus. Toisaalta pitempisänkinen pelto voi vapautua keväällä nopeammin lumesta ja kevättöihin voi päästä aiemmin ja sato voi ehtiä puintikuntoon aiemmin (mikä syyssateiden mahdollisesti runsastuessa olisi todella merkittävää). Toisaalta pidemmän sängen suojissa kasvitautien aiheuttajat voivat helpommin selvitä talven yli. Me paikalla olleet tutkijat jouduimme toteamaan, että emme tiedä optimaalista puintikorkeutta. Eri vuosien ja eri tilojen olosuhteiden vaihdellessa kovasti, voi olla, että tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta tämä olisi kyllä oivallinen tilojen omien kokeiluiden ja myös tutkimuksen aihe.

 

Maanviljelijän käytännön toimet ilmastonmuutokseen varautumiseksi – kokemuksia Tyynelän tilalta

Tyynelän tilan isäntä, maanviljelijä, agronomi Juuso Joona Joutsenosta kertoi omalla tilallaan toteuttamista varautumistoimista. Varautumisen miettiminen kannattaa aloittaa miettimällä sitä, mitä omalta tilaltaan ja elämältään toivoo – ja pyrkimällä sitten sitä kohti. Varautumisessa on kyse myös siitä, että miettii oman tilan heikoimmat lenkit. Esimerkiksi: mitä jos isäntä tai emäntä sairastuu, entä miten toimitaan, jotta oltaisiin hieman riippumattomampia tilan ulkopuolelta ostettavista tuotantopanoksista, vaikkapa energiasta tai lannoitteista. Ilmastonmuutoksen riskeihin varautumisessa on pohjimmiltaan kyse ei-niin-suotuisiin ympäristöllisiin oloihin varautumisesta.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Tärkeintä tässä varautumisessa on peltomaan rakenteen ja kasvukunnon hoitaminen. Käytännössä kyse on pellon hiilinielun kasvattamisesta, viljelykierron käyttämisestä, muokkauksen keventämisestä, jatkuvasta kasvipeitteisyydestä, ravinteiden käytön tehostamisesta, eloperäisen aineksen lisäämisestä, kalkitsemisesta ja hivenlannoituksesta huolehtimisesta. Tiivistyneiden peltojen rakenteen hoitoon Tyynelän tilalla käytetään biologis-mekaanista syväkuohkeutusta, eli jankkurointia ja syväjuurisia kasveja pitkäikäisessä nurmessa.

Varautumisessa ajatuksena on puskurikyvyn luominen epäsuotuisampiinkin oloihin. Puskurikykyä tarvitaan eri mittakaavoissa, niin koko tilanpitoon kuin peltojen maaperään, joka muodostaa koko viljelyn perustaan. Juuso Joona painotti, että tärkeää on puuttua asioiden syihin, ei seurauksiin, siis esimerkiksi kannattaa vähentää kasvitautipainetta viljelykierrolla sen sijaan, että vain torjuu tauteja fungisidiruiskutuksilla. Hän toivoi kierrätysmaataloutta, jossa ravinteet ja hiili saadaan takaisin peltoon. Lisäksi hän toivoi lisää tehotuotantoa – mutta oikeilla tehokkuuden mittareilla mitattuna. Tehoa tulee mitata taseilla, eli tilan energia-, ravinne- ja hiilitaseella sekä monimuotoisuudella, ei siis määrätehokkuudella kuten nyt. Juuso Joona oli hahmotellut Tyynelän tilan hiilitasetta (katso kalvojen sivu 26). Juuso Joonan esitys Juuso Joona on tehnyt myös ILMASE-hankkeen viljelijöille suunnatun tietokortin Maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen.

 

Kaakkois-Suomen tilaseuranta mädätysjäännöksen käytöstä pelloilla

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Tiina Tontti MTT:ltä kertoi Levilogi-hankkeesta, jossa tutkitaan mädätysjäännöstä lannoitteena käyttävien tilojen osalta levitystekniikkaa, patterointia, ravinnevaikutusta ja satoja eri puolella Suomea. Mädätysjäännöstä muodostuu puhdistamolietteestä ja käyttämällä sitä peltojen lannoituksessa ravinteiden kierrätystä voitaisiin tehostaa, kun ruoasta ihmisten saamat ravinteet päätyisivät takaisin peltoon. Puhdistamolietettä syntyy Suomessa noin miljoona kuutiota vuodessa. Puhdistamoliete on jätevedenpuhdistamoiden jätevesilietettä. Tilaisuudessa oli paikalla myös mädätysjäännöstä Kaakkois-Suomessa käyttävän tilan väkeä ja pääsimme kuulemaan myös tilan omista, hyvistä kokemuksista. Tilaisuudessa osallistujat esittivät ideoita siihen, miten mädätysjäännöksen patterointi voitaisiin tehdä ilman pelkoa ravinnehuuhtoutumista. Esimerkiksi käytöstä poistettuja lietealtaita voisi käyttää tähän. Puhdistamolietteen käytöstä maataloudessa on julkaistu myös ProAgria Keskusten Liiton toimittama opas. Tiina Tontin esitys

Peltonen-hankkeen tarjoamat välineet kasvinviljelyn kehittämiseen Kaakkois-Suomessa

Sampo Järnefelt ProAgria Etelä-Suomesta kertoi Peltonen-hankkeesta, joka pyrkii kasvinviljelyn tukemiseen ja kehittämiseen Kaakkois-Suomessa. Tämänkertainen alustus keskittyi tilojen kannattavuuden parantamiseen ja hyvien tulosten tekemiseen. Hyviä tuloksia viljatiloilla lyhyellä aikavälillä tehdään hankkimalla oikeat ravinnemäärät sisältävät lannoitteet edulliseen ostoaikaan, hankkimalla hyväkuntoiset siemenet, pyrkimällä hyvään satotasoon ja miettimällä, mikä on sadon minimimyyntihinta (eli mitä alemmalla hinnalla kustannustaso ja oma palkka jäävät saamatta).

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Pitkällä aikavälillä hyviä tuloksia tehdään kehittämällä tilaa kokonaisvaltaisesti, omista arvoista ja tavoitteista lähtien. Omia tavoitteita ei voi tietää miettimättä, mikä on itselle (ja mahdolliselle puolisolle) tärkeää. Kokonaisvaltaiseen suunnitteluun kuuluu myös investointien miettiminen. Tilojen välillä on suuria eroja konekustannuksissa. Turhia, naapureille näyttämiseen tai päähänpistoihin perustuvia, investointeja ei kannata tehdä. Toisaalta ilman investointeja tila ei kehity vaan näivettyy. Maan kasvukunnon hoito on pitkän aikavälin tulosten lähtökohta, se vaatii tuotantopanoksia, mutta tuottaa pitkällä aikavälillä niille vastinetta. Sampo Järnefeltin esitys

 

Ravi-hanke laittaa ravinteet kiertoon ja vesistöt kuntoon

Netta Junnola ProAgria Etelä-Suomesta esitteli Ravinteet satoon – Vesistöt kuntoon (RAVI) -hankkeen toimintaa. Hankkeessa tehdään tilakohtaisia vesiensuojelusuunnitelmia, järjestetään neuvontatapahtumia ja laajempia seminaareja, sekä tiedotetaan aihepiiristä laajemmallekin yleisölle. Vesiensuojelusuunnitelman teko hankkeeseen mukaan tulleilla tiloilla etenee askeleittain ja yhdessä viljelijän kanssa. Ensin tiloilla tehdään peltomaan laatutestit ja arvioidaan peltolohkojen kuivatustila. Sitten tunnistetaan vesistökuormitukseltaan riskialtteimmat peltolohkot eli ne peltolohkot, jotka ovat kaltevuudeltaan, tulva- ja eroosioherkkyydeltään ja korkean fosforiluvun myötä vesistökuormituksen kannalta oleellisimpia. Tilalla arvioidaan myös lannan hyödyntämisen tehostamistarpeet ja –keinot. Näiden tietojen pohjalta lasketaan ravinnetaseet ja laaditaan suunnitelmat kasvipeitteisyyden sijoittamiselle. Tämä kasvipeitteisyys toivotaan otettavan mukaan tilan viljelysuunnitelmaan.

kuva: karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Hankkeessa on huomattu maan rakenteessa olevan suuria eroja saman tilan sisälläkin. Myös karjatilojen nurmilla voi olla heikko rakenne – nurmi ei ole maan rakennetta pelastava taikasauva, vaan nurmia viljelykierrossa käyttävien tilojen kannattaa myös seurata maan rakennetta. Junnola painotti, että maan rakenteen paljastava lapiotesti on helppoa tehdä pellolla itsekin. Ravi-hanke on myös lähettänyt napakoita terveisiä ympäristötukijärjestelmää suunnitteleville virkamiehille ja työryhmälle. Lausunnossaan hanke on toivonut uuteen tukijärjestelmään lisää joustavuutta, yksinkertaisuutta ja ymmärrettävyyttä sekä inhimillisyyttä. Netta Junnolan esitys

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Keskustelua ”Millä eväillä tuleviin satokausiin”

Tilaisuuden lopussa käytiin yhdessä keskustelua siitä, mikä varmentaisi maatalouden kannattavuutta ja ravinteiden käytön kestävyyttä sekä edesauttaisi ilmastonmuutokseen varautumista. Suomen, Kaakkois-Suomen, Kotkan ja oman tilan vahvuuksia ja heikkouksia käsitelleessä keskustelussa kerättiin fläppitauluille seuraava kooste:

Mikä varmentaisi maatalouden kannattavuutta ja ravinteiden käytön kestävyyttä sekä edesauttaisi ilmastonmuutokseen varautumista tulevaisuudessa?

-vahvuudet

  • ennakkoluulottomuus, rohkeus kokeilla uutta
  • ammattitaito, tilan järkevä hoito, tietotaito
  • bioenergian tuottaminen/ energiaomavaraisuus maatilalle
  • viljelyn monipuolistaminen
  • luomu
  • motivaatio
  • maan rakenteen parantaminen
  • viljelyn ja investointien tehostaminen
  • satopotentiaalin hyödyntäminen
  • satoisammat lajikkeet, pidempi kasvukausi
  • hallinnoidaan elintarvikeresursseja, metsä/maa
  • puhdas ruoka ja maa
  • luovuus, monialainen osaaminen
  • oma osaaminen, tiedonhankinta
  • tilojenvälinen yhteistyö
  • laaja kasvivalikoima -> riskinsieto
  • viljelijä-neuvoja-tutkimus –yhteistyö
  • suotuisa ilmasto tulevaisuudessa
  • monipuolistuminen, erikoistuminen

-heikkoudet

  • epävarmuus tulevaisuudesta, esim. jatkajan puute
  • byrokratia ja uupuminen siihen
  • motivaation puute
  • politiikka ja lait ei tue uusiutuvan energian pientuotantoa (ehkä tulevaisuudessa säädökset ja kannattavuus ja teknologia kehittyy, osuuskunnat mahdollisuus)
  • kotimainen byrokratia
  • uskallus muuttaa toimintatapoja voi olla liian pientä
  • maatalouspolitiikka & byrokratia
  • ikääntyminen haaste
  • direktiivien joustamattomuus ja tiukka tulkinta
  • yhteistyökyvyttömyys
  • tukipolitiikka (hehtaarien sijasta toiveena satotasoon sitominen, kannustaisi maan rakenteesta huolehtimiseen)
  • MMM
  • väärät toimintamallit, joista vaikea päästä pois
  • hajanainen tilusrakenne
  • lohkokoko
  • riippuvuus fossiilisesta energiasta
  • kannattamattomuus
  • yhteiskunnan ja kuluttajan erkaantuminen tuotannosta ja tuotannon ymmärtämisestä
  • maan omistusrakenne (vuokrapeltojen iso osuus) uhka maan kasvukunnolle

kirjoittajat: Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *