Maan kasvukuntoa parantamalla mukaan ilmastotalkoisiin

 

Monilla maatalouden käytännöillä voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ruoantuotantoa rajoittamatta. Huomattavin ilmastonmuutoksen hillintäpotentiaali on pelto- ja laidunmaiden parannetuilla hoitomenetelmillä sekä huonokuntoisten maiden ja turvemaiden kunnostamisella.  Maatalouden ilmastonmuutoksen hillintäkeinoihin sisältyvät suora päästöjen vähentäminen, esimerkiksi tarkentamalla kasvinlannoitusta täsmälannoituksella ja tehostamalla kotieläinten rehun hyväksikäyttöä.

Myös suosimalla uusiutuvaa bioenergiaa voidaan fossiilisista raaka-aineista lähtöisin olevia päästöjä korvata puhtaammalla, ilmakehästä yhteyttämisen kautta sidotulla energialla. Myös estämällä metsien hakkuuta ja uusien peltojen raivaamista viljelykäyttöön voidaan välttää päästöjä. Kolmanneksi, kasvattamalla maaperän hiilinieluja on mahdollista hidastaa ilmastonmuutosta. Maatalousmaan hiilensidonnan lisäämisen arvioidaankin olevan yksi tärkeimmistä tavoista, jolla maatalous voi ilmastotalkoisiin osallistua. Lisäksi maan eloperäisen aineen kasvu parantaa kasvukuntoa, jolla edistetään maan tuottavuutta ja sopeutumista ilmastonmuutokseen.

kuva: MTT:n arkisto

 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutoksen arvioidaan aiheuttavan huomattavia vaikutuksia ympäristöön ja elintarvikehuoltoon jo lähitulevaisuudessa. Osa näistä muutoksista on maataloudelle hyödyllisiä ja osa haitallisia. Maapallon keskilämpötilan nousu jopa yli 4 °C asteen uhkaa uhanalaisia ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta, lisää äärimmäisiä sääilmiöitä sekä luo epävakautta maailmanmarkkinoille. Vaikutukset uhkaavat ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti. Erityisen haavoittuvaisia alueita ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat maapallon köyhimmät kehitysmaat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, missä väestön ruokaturva on riippuvainen pienviljelijöiden omavaraisesta maataloustuotannosta. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa satotasojen on arvioitu laskevan jopa 25–70% vuosisadan loppuun mennessä.

Vaikutukset Euroopassa, etenkin pohjoisilla alueilla, ovat lievempiä kuin tropiikissa. Nykyisillä pääviljantuotantoalueilla maataloustuotannon arvioidaan kuitenkin kärsivän lämpenemisestä, tuholais- ja tautipaineen lisääntymisestä ja sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä. Lisäksi ilmastonmuutoksen epäsuorien vaikutusten, kuten hintaheilahteluiden, energian hinnan nousun ja politiikan kiristymisen on arvioitu heijastuvan vahvasti maataloustuotantoon. Päinvastoin kuin suuressa osassa maailmaa, Suomessa saatetaan ilmastonmuutoksesta jopa hyötyä. Mikäli tuotanto-olojen epävarmuustekijöiden kasvuun ja maailmanmarkkinoiden vaikutuksiin varaudutaan ajoissa ja sopeutuminen muutoksiin onnistuu, saattaa kotimaisen maatalouden kilpailu- ja tuotantokyky kasvaa nykyisestä.

 

Maan hyvä laatu auttaa sopeutumaan sadannan muutoksiin

Erityisesti maataloustuotantoa koskettava ilmastonmuutoksen vaikutus on sadannan muuttuminen. Kuivuuden ja tulvien kaltaisten ääri-ilmiöiden on arvioitu tulevaisuudessa lisääntyvän, aiheuttaen odottamattomia satotappioita maailmanlaajuisesti. Ilmiöstä mahdollisesti aiheutuvan katastrofin laajuuteen vaikuttaa paitsi itse ilmiön voimakkuus myös ratkaisevasti järjestelmän haavoittuvuus ja sen sietokyky. Parantamalla järjestelmän sopeutumiskykyä voidaankin ääri-ilmiöiden vaikutuksia lieventää. Yksi luomuviljelyn tärkeimmistä periaatteista, maan kasvukunnosta huolehtiminen, lisää sietokykyä äärellisiä sääoloja vastaan. Hyvä maan rakenne ja korkea eloperäisen aineksen määrä kasvattavat maan vedenpidätyskykyä kuivina jaksoina ja toisaalta estävät maan kulkeutumisen pellolta pintavalunnan mukana rankkasateiden aikana. Lisäksi monimuotoisuuden kasvattaminen kasvinvuorotuksen, kasvilajien ja lajikkeiden monipuolisen käytön kautta lisää satovarmuutta viljelyksillä ja kasvattaa tilan riskienhallintaa.

 

Ilmastovaikutusten arviointiin tarvitaan tutkimusta

Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n laskelmien mukaan maatalous aiheuttaa noin 10–12 % maapallon kasvihuonekaasupäästöistä. Merkittävimpiä kasvihuonekaasuja ovat metaani ja dityppioksidi, jotka ovat peräisin pääosin märehtijöiden ruoansulatuksesta, typpilannoituksesta ja lannan käsittelystä. Hiilidioksidin suhteen maataloustuotanto on sen sijaan tasapainossa, koska viljelykasveihin sitoutunut hiili on yhteyttämisen kautta peräisin ilmakehästä.

IPCC:n määrittelemiin maataloussektorin päästöihin ei kuitenkaan sisälly kaikki maataloustuotantoon kytkeytyvät päästöt, ainoastaan maatalouden luonnonprosesseihin liittyvät. Esimerkiksi päästöt, jotka aiheutuvat lannoitteiden tuotannosta on luokiteltu teollisuussektorin alle. Metsien raivaus maatalousmaaksi on puolestaan luokiteltu maankäyttösektorin ja maatalouden energiankulutus energiasektorin päästöihin. Tämä vaikeuttaa maatalouden eri viljelyjärjestelmien ilmastovaikutuksien arviointia. Kun kaikki maataloustuotantoon oleellisesti liittyvät päästöt huomioidaan muiden sektoreiden alta, nousevat kokonaispäästöt 25–30 % kokonaispäästöistä.

 

Luomu on ilmastoystävällinen tuotantotapa

Luomu tarjoaa maataloudelle mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin ja edistää sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Luomutuotannossa painotetaan aineiden ja ravinteiden tehokasta kierrätystä, riippumattomuutta ulkopuolisista panoksista ja maan, vesien, kasvien, ihmisten ja eläinten hyvinvointia. Luomu ylläpitää maan viljavuutta, parantaa monimuotoisuutta ja vähentää maaperän kulumista.

Monet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että luomutuotannolla on hyvät edellytykset sekä parantaa sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin että hillitä ilmaston lämpenemistä. Laskentatapa kuitenkin vaikuttaa suuresti siihen, mitä tulokset meille kertovat. Esimerkiksi ilmastonlämmityspotentiaali, joka kertoo kasvihuonekaasupäästömäärästä joko tuotantoalaa tai tuotettua yksikköä kohden, on luomussa alaan suhteutettuna huomattavasti pienempi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Kuitenkin, jos päästöt lasketaan tuotettua yksikköä kohden, kaventuu luomun ja tavanomaisen ero tai se voi jopa kääntyä toisinpäin. Mikäli laskelmissa huomioidaan tuotannon hiilinieluvaikutus, korostuu luomun ilmastoystävällisyys.

 

Parannetuilla viljelykäytännöillä muutetaan päästölähde hiilinieluksi

Pitkäaikaiskokeet osoittavat, että eloperäisen aineksen määrä on suurempi luomu- kuin tavanomaisessa viljelyssä. Pohjois-Euroopan oloissa tehdyssä tutkimuksessa luomuun siirtymisen on todettu lisäävän maan eloperäisen aineksen määrää keskimäärin 100–400 kg hehtaaria kohti vuosittain ensimmäisen 50 vuoden aikana.

Tehokkaita hiilensitomismenetelmiä ovat viherlannoituksen ja karjanlannan käyttö, monipuolinen viljelykierto johon sisältyy väli- ja maanpeittokasveja sekä kompostointi. Luomun ilmastoystävällisyyttä lisää tuotannon typpiomavaraisuus ja pienempi pinta-alakohtainen eläinmäärä. Ravinnekiertojen sulkeminen yhdistämällä kotieläin- ja kasvintuotantoa, parantaa tuotannon kestävyyttä. Tavanomaiseen viljelyyn kytkeytyvä typpilannoitusteollisuus ja korkeat maatalousmaan typpiarvot aiheuttavat merkittäviä päästöjä sekä ilmakehään että vesistöihin.

 

Tietolaatikko: Ilmastonmuutoksen taustat

Ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä metsien hakkaamisesta maatalousmaaksi, jonka johdosta hiili ja ravinteet vapautuvat kasvillisuudesta ja maaperästä ilmakehään.

 

Tietolaatikko: Hiilen kierto maataloudessa

Maatalousjärjestelmissä viljely- ja laidunkasvit sitovat yhteyttämisessä hiilidioksidia eloperäisiin yhdisteisiin, jotka toimivat energianlähteenä kaikelle elolliselle. Osa hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään kasvien ja maaperän hengityksen seurauksena ja osa varastoituu kasvillisuuteen ja maaperän eloperäiseen ainekseen. Korjatun sadon ja laidunnuksen mukana eloperäinen hiili kulkee ihmisten ja eläinten ravinnoksi ja edelleen eläintuotteisiin. Eläinten hengityksen mukana hiiltä vapautuu takaisin ilmakehään. Kasvi-, eläin- ja kotitalousjätteiden kierrättäminen takaisin peltoon sulkee hiilen ja ravinteiden kiertoa. Se edistää maatalousmaan muuttumista hiilen lähteestä nieluksi. Tämä hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

 

Karoliina Rimhanen, Sari Himanen & Hanna Mäkinen

Artikkeli ”Maan kasvukuntoa parantamalla mukaan ilmastotalkoisiin” on alun perin julkaistu Luomulehdessä numero 1/2013, sivuilla 23–25. Linkki artikkeliin.

 

kuva: MTT:n arkisto

Lähteet:

IPCC, 2007. Summary for Policymakers. In: Parry, M.L., Canziani, O.F., Palutikof, J.P., Van der Linden, P.J., Hanson, C.E. (Eds.), Climate Change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability. Contribution of Working Group II to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, Cambridge University Press, Cambridge.

Niggli, U., Schmid, H., Fliessbach, A. 2007. Organic farming and climate change. International Trade Centre UNCTAD/WTO. FiBL. Geneve. 27 s.

Regina, K. 2012. Kasvihuonekaasupäästöjen hillintä käytännössä. Luento Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE)-hankkeen työpajassa Juvalla 23.4.2012.

Smith, P., Martino, D., Cai, Z., Gwary, D., Janzen, H., Kumar, P., McCarl, B., Ogle, S., O’Mara, F., Rice, C., Scholes, B., Sirotenko, O., Howden, M., McAllister, T., Pan, G., Romanenkov, V., Schneider, U., Towprayoon, S., Wattenbach, M., Smith, J., 2008. Greenhouse gas mitigation in agriculture. Philos. T. R. Soc. B. 363, 789–813.

Yksi vastaus artikkeliin ”Maan kasvukuntoa parantamalla mukaan ilmastotalkoisiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *