Pellon pinnan muotoilu vesitalouden viimeistelyssä

 

Vesitalouden hallinta on pellon kasvukunnon kannalta olennaista. VILMA-hankkeen työpajassa 12.4.2018 Timo Ylieskola kertoi alustuksessaan Pellon vesitalouden parantaminen osana maan kasvukunnon ylläpitoa omia toimiaan ja kokemuksiaan.

Pellon pinnan muotoilua tehdään syysmuotoisten viljelykasvien talvehtimisedellytysten parantamiseksi. Pellon pinnan muotoilu on vesitalouden hallinnan viimeistelytyötä tilanteessa, jossa pellon vesitalouden hallinta on muutoin jo hyvässä kunnossa.

Pellon pinnan muotoilu on tehtävä siten, että rankkojen sateiden jälkeen vedellä on mahdollisuus poistua lohkolta pintavaluntana. Vaikka salaojitus olisi miten toimiva tahansa ja lisäojituksiakin olisi tehty, salaojat eivät kykene kuljettamaan useiden kymmenien millien rankkasateitten tuomaa vesimassaa putkien kautta pois tasaisten maastojen pelloilla. Helpoimmillaan pellon pinnan muotoiluissa poistetaan pintavaluntaa estävät kannakset peltojen reunoilta.

Järeimmillään pinnan muotoilua tehdään laseravusteisilla peltolanoilla, jossa maata siirretään useampiakin kymmeniä senttejä paikasta toiseen. Jos siirrettävää maata on paksu kerros, kannattaa ruokamultakerros siirtää ensin sivuun ja palauttaa muotoilun jälkeen takaisin paikalleen. Peltojen lisä- ja täydennysojitukset ovat viime vuosina yleistyneet, koska ensimmäisistä salaojituksista on aikaa jo yli puoli vuosisataa.

Timo Ylieskolan tilalla Marttilassa pellon pinnan muotoilua ja tasausta tehdään isännän itse rakentamalla peltolanalla (kuva alla), jossa apuna käytetään laseria. Tasattava pelto ajetaan ensin läpi noin kymmenen metrin välein, näin kartoitetaan pellon pinnan muodot. Sen jälkeen GPS:ää ja Trimble-tietokoneohjelmaa apuna käyttäen pystytään suunnittelemaan ja toteuttamaan peltolohkon tasaustoimet.

Kuva 1. Maan pinnan muotoiluun tehty peltolana. Kuva: Sakari Raiskio.

Maan pinnan muotoiluun tehty peltolana. Kuva: Sakari Raiskio.

Ylieskolan tilalla tehdään myös lisäojituksia kaivinkoneeseen itse tehdyllä salaojitusauralla. Vanhan ojituksen ojaväli oli 16-18 metriä ja lisäojituksen jälkeen ojaväli on noin 8 metriä ja ojien syvyys noin 70-100 senttiä.

Teksti: Sakari Raiskio ja Riitta Savikko