Kategoria: Ajankohtaista

teksti: Karoliina Rimhanen, Elina Nurmi, Sari Himanen

Viljelijöiden arvostus, parempi kannattavuus ja yhteistyö tuottajien ja kuluttajien välillä. Nämä teemat nousivat esille Viljellen kohti muutoskestävää maatilaa – työpajassa, joka pidettiin Tuorlassa, Piikkiössä 22.11.2022. Työpajassa keskusteltiin viljelykäytäntöjen merkityksestä maatalouden ilmastoviisauden ja muutosjoustavuuden vahvistamisessa. Alustuksissa kuultiin varsinaissuomalaisten viljelijöiden kokemuksia muutoksiin varautumisesta sekä palkokasvien viljelyn mahdollisuuksista säästää energiaa ja vähentää typpilannoitteiden käyttöä.

Palkokasvit viljelykiertoon

Tuotantokustannuksien kallistuminen ja talouden epävakaus heikentävät viljelijöiden toimintakykyä ja laskevat työmotivaatiota. Lisäksi ilmastonmuutokseen liittyvät muuttuvat sääolot ovat lisääntyneet viime vuosina. Varsinais-Suomen alueella kuivuus on ollut suurin satoa rajoittava tekijä. Kriisiaika lisää tilojen välistä eriarvoisuutta. Parempaa satovuotta on odotettu jo pitkään, mutta sitä ei ole tullut tai hyöty on valunut suurempiin kustannuksiin.

Palkokasvien käyttö viljelykierrossa tarjoaa mahdollisuuden säästää energiaa ja typpilannoitteiden käyttöä. Hannu Känkäsen mukaan biologisen typensidonnan osuus Suomen viljelykasvien saamasta typestä on tällä hetkellä noin 5 %. Väkilannoitetypen käyttöä voitaisiin kuitenkin vähentää jopa puoleen hyödyntämällä palkokasveja täysimääräisesti viljelykierrossa. Säästö energiankulutuksessa on seurausta erityisesti ammoniakin tuotannon vähentymisestä, mutta vaikutuksia on myös maatilan energiankulutukseen. Känkänen muistutti esityksessään, että kerääjäkasvien onnistumisessa on suuriakin eroja. Apiloiden viljelyvarmuutta voi parantaa käyttämällä seoksia ja olemalla tarkkana kylvötekniikan kanssa.

Talouden seuranta ja suunnittelu kannattaa

Työpajan ryhmäkeskustelussa pohdittiin oman maatilan ja Suomen maatalouden tulevaisuutta. Maan kasvukunnosta huolehtiminen sekä viljelyn monipuolistaminen lisäämällä viljelykiertoon palkokasveja korostuivat keskusteluissa tärkeiksi tavoitteiksi. Taloudelliset näkökulmat tulivat selkeästi esille ryhmäkeskustelun aikana. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että viljelyn tulisi olla kannattava elinkeino, mikä takaa viljelijöille toimeentulon myös poikkeuksellisina vuosina. Kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus sekä työvoiman saatavuus herättivät huolta osallistujissa. Alkutuottajat ansaitsisivat paremman hinnan tuotteistaan. Osallistujat pitivät tulojen ja menojen tasapainoista hallintaa, erityisesti muuttuvien kulujen seurantaa, myyntierien jaksottamista, kilpailutuksia ja verosuunnittelua tärkeinä asioina. ”Rautaan ei kannata turhaan laittaa rahaa. Mieluummin vuokraa koneita tai ostaa niitä yhdessä muiden viljelijöiden kanssa”, totesi yksi keskusteluun osallistunut viljelijä.

Kumppanuusmaatalous kiinnostaa

Työpajaosallistujat näkivät paljon mahdollisuuksia yhteistyön lisäämisessä. Erityisesti yhteistyön tärkeyttä korostettiin kotieläin- ja kasvintuotantotilojen välillä. Varsinaissuomalaiset työpajaosallistujat olivat sitä mieltä, että oman alueen viljelijöihin kannattaa rohkeasti tutustua ja miettiä yhteistyömahdollisuuksia. Tämä voisi poikia mahdollisuuksia esimerkiksi tuotteiden jatkojalostukselle. Paikallisessa yhteistyössä jaetaan osaamista ja hyviä käytäntöjä. ”Tämä on varsin hyödyllistä: saa itse ja antaa muille”, tiivisti eräs työpajaosallistuja.

Moni osallistuja toivoi ruoantuottajille enemmän arvostusta ja suomalaiselle maataloudelle myönteisempää julkisuuskuvaa. Perinteisten yhteistyömuotojen, kuten naapureiden välisen koneiden, peltojen ja työvoiman vaihdon lisäksi osallistujat nostivat keskusteluissa esiin kuluttajien ja tuottajien välisen yhteistyön. Kumppanuusmaataloutta pidettiin hyvänä keinona kuulla ja huomioida nykyistä paremmin kuluttajien toiveita näkemyksiä ja vastata näin paremmin kysyntään. Viljelijöiden on hyvä olla esillä, jotta tuotanto saa kasvot. Näin parannetaan tietoisuutta paikallisesta tuotannosta sekä viljelijän arjesta. Näkyvyyttä tulisi lisätä erilaisiin medioihin, ja viestintää kohdentaa erilaisille ryhmille. Osallistujien mukaan etenkin ympäristöhyötyjä tulisi nostaa enemmän esille. Konkreettinen ehdotus oli myös kaupunkilaisille järjestettävät työpajat, joissa tuottajat ja kuluttajat pääsisivät kohtaamaan.

Aiheesta on kirjoitettu myös artikkeli Maatilan Pellervoon (07/23): Yhteistyö ja tiedonvaihto vahvistavat osaamista

Teksti: Elina Nurmi, Karoliina Rimhanen, Sari Himanen

”Olisipa hienoa, jos suomalaista ruoantuotantoa aidosti arvostettaisiin niin että viljelijäkin hyötyy.” Näin kiteytti yksi osallistujista 16.11.2022 järjestetyssä Tuottoa maanhoidosta -työpajassa Tampereella, joka pureutui elävään maaperään ja sen eliöyhteisöön. Alustuksissa kuultiin maaperän ravintoverkon toiminnasta ja merkityksestä uudistavalle viljelylle sekä käytännön esimerkkejä ja kokemuksia tilalta, joka on ottanut käyttöön uudistavan viljelyn menetelmiä.  

Monipuolinen ja hyvinvoiva maaperän eliöyhteisö huolehtii maan biologista toiminnasta ja ylläpitää monimuotoisuutta. Maatalouden resilienssin eli muutosjoustavuuden kannalta maaperän ravintoverkoilla on tärkeä merkitys. Hyvä maan kasvukunto parantaa viljelyjärjestelmän vastustuskykyä ja häiriöiden sietokykyä, sekä edistää myös varautumista ilmastonmuutokseen. Työpajan alustusten jälkeen ryhmäkeskustelussa pohdittiin toiveita oman maatilan tai Suomen maatalouden tulevaisuuden suhteen ja mietittiin ratkaisuja, kuinka toivottu tila voitaisiin saavuttaa. 

Ala tarvitsee arvostusta ja parempaa kannattavuutta  

Keskustelussa moni osallistujista koki, ettei suomalaista maataloutta ja viljelijän tekemää työtä nykyisellään arvosteta tarpeeksi, mikä heijastuu maatalouden alhaiseen kannattavuuteen ja yhteiskunnallisen keskustelun sävyyn kotimaisen ruoantuotannon tarpeellisuudesta. Lisäksi kannettiin huolta tilojen kilpailukyvystä. Kallistuneet tuotantopanosten hinnat ja viljelyn kannattavuushaasteet huolestuttivat osallistujia. Osallistujat pitivät tärkeänä omavaraisuudesta huolehtimista, jolloin ei olla niin riippuvaisia ostettavien tuotantopanosten hintakehityksestä. Kokemusten mukaan ostopanoksia tarvitaan vähemmän silloin, kun pellon kasvukunto on hyvä. Hyväkuntoisella pellolla saavutettava korkeampi satotaso auttaa myös saamaan kustannuksia kuriin. Maaperän kasvukunnon hoidon yhtenä tavoitteena on saada pelto tuottavaksi ilman kalliita investointeja.  

Osallistujat nostivat esiin, että kannattavuuden parantaminen lisäisi viljelijöiden motivaatiota luoda ja kehittää uusia ratkaisuja. Uskoa parempaan huomiseen tarvitaan. Maaseutumaisemien säilyminen ja suomalaisten perheviljelmien pysyminen elinvoimaisina ja sekin, että kuluttajat ymmärtäisivät alkutuotannon hienouden, koettiin tärkeäksi. Yhtenä konkreettisena toiveena mainittiin, että maaseudulla näkyisi enemmän laiduntavia eläimiä. 

Tiedon jakaminen ja uuden oppiminen on ryhmäkeskusteluun osallistuneiden mukaan välttämätöntä. ”Pitää olla silmät ja korvat avoimina uudelle”. Pellonpiennarpäivillä ja työnäytöksillä on oma paikkansa, mutta lisäksi olisi hyvä tutustua nykyistä paremmin kansainvälisiin kokemuksiin. On hyvä nähdä, millaisia käytänteitä on muualla maailmassa ja millaisia tuloksia niillä on saavutettu.  

Miten toivottu tila voitaisiin saavuttaa?  

Osallistujilla oli paljon ideoita siitä, miten maatalouden toivottu tila voitaisiin saavuttaa. Kaikki lähtee liikkeelle jo lapsista: esimerkiksi tilavierailuilla voidaan tehdä ruoantuotantoa tutuksi. Maanviljely on osa entistä harvemman elämää, joten maanviljelijän arkea ja sen vaatimuksia kannattaa tuoda esille. Vanhat mielikuvat kaipaavat päivittämistä nykypäivään. Ruoka ei saa olla itsestäänselvyys. Tärkeä näkökulma on myös se, että viljelijä ei ole ainoastaan ruoantuottaja vaan myös maaseutumaiseman ylläpitäjä.  

Osallistujat kaipasivat joustavampaa tukipolitiikkaa ja tukiriippuvuuden pienentämistä sekä toivoivat, että valvonta olisi kannustavampaa. Maaperäosaamisen parantaminen kiinnostaa laajasti. Maaperästä voisi olla enemmänkin kansalaiskasvatusta. Maan kasvukunto ja sen tuntemus on kestävän viljelyn perusasioita. Eräs osallistuja muistutti, että on tärkeää, että viljelijä itse toteuttaa havainnointia. Sillä tavoin oppii ymmärtämään omien päätösten vaikutukset. 

Yhteistyön voima on suuri. Sen voi toteuttaa monella tavalla: jakamalla koneet lähiseudun viljelijöiden kanssa tai käyttämällä urakoitsijaa tai vaikka tekemällä yhteistyötä markkinoinnissa ja tilatason energian tuotannossa. Yksi osallistujista huomautti, että tilakoon kasvu ei ole aina ratkaisu. Pieni tila voi tuottaa kannattavasti. Kassavirran tietämys, tulojen suhde menoihin, on kuitenkin keskeistä kuten myös suunnitelmallisuus, oikea-aikainen toiminta sekä tuotantostrategian valinta. Viljelijän tulee asettaa tavoitteita ja seurata niiden toteutumista. Yksilölliselle tilan kehittämiselle on tarvetta. 

Miten tieto välittyisi helposti alkutuottajille? Uusiin menetelmiin siirtyminen vaatii käytännön koulutusta ja tiedonvaihtoa. Osallistujat toivoivat lisää tilatason pilotteja. Ryhmäkeskustelun osallistujien mukaan tiloilla tehtävät omat pienet kokeilut ovat myös arvokkaita, eikä virheitä kannata pelätä. Viljelijöiden osaamista hyödyntävää käytännönläheistä koulutusta toivottiin enemmän. Esimerkiksi pellonpiennarpäivät koettiin hyödyllisiksi tavoiksi oppia uutta.  Vertaisoppiminen nostettiin tärkeäksi keinoksi, ja myös tutkimuksen ja koulutuksen yhdistämistä toivottiin lisää. Myös verkko-opetusta toivottiin lisää. Toiveissa on saada myös tarkempaa tietoa eri tuotantosuunnille, jotta uuden teknologian suomat mahdollisuudet voidaan täysimittaisesti hyödyntää. Osallistujat muistuttivat, että koulutuksista on tärkeää tiedottaa monipuolisesti: suoraan sähköpostitse sekä somen ja lehti-ilmoitusten välityksellä. Toistokin on hyväksi monessa mielessä, esimerkiksi WhatsApp-ryhmän perustaminen koulutuksen jälkeen voisi olla hyödyllistä.