Myrskyt ja muuttuva politiikka – miten varautua tulevaisuuden riskeihin maatilalla?

 

Kiuruveden työpajassa etsittiin keinoja varautua tulevaisuuden riskeihin maatilalla. Pajassa keskusteltiin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista riskeistä, myrskyistä pitkän ajan viljelyolosuhteiden muutoksiin ja politiikkamuutoksiin. Työpajan aiheina olivat myös tilatason muutoskestävyys ja epävarmuuksien kanssa selviäminen. Kiuruvedellä osallistujia oli 25 ja heistä maatilaa pää- tai sivutyönään piti 12 henkilöä. Työpajaa olivat järjestämässä Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen kanssa yhteistyössä Kiuruveden kaupungin kehittämisyksikkö, ProAgria Pohjois-Savo, MTK Kiuruvesi ja Osuuskunta ItäMaito.

 

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

 

Myrskyt Savossa 2010 – miten maatilalla kannattaa varautua poikkeustilanteisiin

kuva: karoliina rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: karoliina rimhanen/MTT:n arkisto

Tilaisuuden aloitti palomestari Tommi Antikainen puheenvuorolla myrskyihin varautumisesta. Aihe oli hyvin ajankohtainen Eino-myrskyn osuttua Savoon 17.11.2013. Antikainen kertoi pelastusviranomaisen roolista myrskytuhoissa: ensin muodostetaan tilannekuva ja sitten päätetään tilanteen johtamisesta. Työnkuvaan kuuluvat mm. vaaratiedotteiden välittäminen, toiminta yhdessä kunnan viranomaisten kanssa ja tehtävien priorisointi.

 

 

 

 

Vuonna 2010 Savoon osui usean myrskyn sarja: Asta 30.7., Veera 4.8., Lahja 7.8. ja Sylvi 8.8. Vuoden 2010 myrskyjen seurauksena yksi ihminen kuoli ja useita kymmeniä loukkaantui. Lisäksi raivaus- ja korjaustöissä loukkaantui muutamia ihmisiä. Metsätuhoja aiheutui 8,1 miljoonaa kuutiometriä. Sähköverkkoja vaurioitui 35 000 km ja sähköjen korjaukseen meni noin 200 000 työtuntia. Sähkönsaantiongelmat koskivat jopa 480 000 sähköasiakasta. Pisimmillään sähkökatkot kestivät kuusi viikkoa. Sähkökatkot aiheuttivat huomattavaa haittaa vesihuollolle, viestintäverkoille ja liikenneinfralle. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten myrskyjä, joten niihin varautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Antikainen antoi muutamia neuvoja myrskyyn varautumiseen. Tärkeimmäksi hän nosti järjen käytön. Myrskyvaroitukset kannattaa ottaa tosissaan. Varautua kannattaa varaamalla juomavettä, ruokaa, taskulamppuja ja kynttilöitä. Talon lämmitys kannattaa hoitaa kuntoon ennen myrskyä. Tietokoneen ja modeemin johto kannattaa irrottaa seinästä muiden herkkien laitteiden tavoin. Patteriradio olisi hyvä olla käytettävissä, se kun ei ole riippuvainen verkkovirrasta. Auto kannattaa ajaa talliin suojaan ja pitää tankattuna. Kännykkä kannattaa ladata ennen myrskyä ja pitemmän sähkökatkon uhatessa säännöstellä käyttöä, kenties myös patterilaturin hankintaa kannattaa harkita. Eläintiloilla on olennaista varavoiman saanti eläinten vesihuollon ja tuuletuksen järjestämiseksi. Kiuruvedellä tilojen kerrottiin varustautuneen hyvin aggregaateilla. Antikainen neuvoi tarkistamaan myrskyn jälkeen rakennukset. Jos huomaa sähköjohtoja pudonneen, niin kannattaa eristää alue ja ilmoittaa asiasta sähköyhtiölle. Sähköyhtiön nettisivuihin on hyvä tutustua ennakolta. Antikainen myös pohti, että ison metsähakkuuaukon ja tien väliin jätetyt tukkipuumetsäkaistat kaatuvat myrskyissä helposti. Liikenneväylien raivaaminen vie aikaa, ennen kuin päästään pelastustehtäviin. Eli myrskynäkökulmasta metsäkaistaleiden jättäminen tien viereen lisää riskejä ja vaikeuttaa pelastustehtäviä. Tommi Antikaisen esitys

 

Ilmastonmuutos ja nurmituotanto – miten varautua riskeihin?

Professori Perttu Virkajärvi MTT:n Maaningan toimipaikasta kertoi ilmastonmuutoksen merkityksestä nurmituotannolle. Nurmiviljelyllä on Suomessa suuri merkitys, sillä nurmet muodostavat suuremman osuuden peltoalasta kuin mikään yksittäinen viljelykasvi. Vuonna 2011 nurmiala oli Suomessa yhteensä 670 000 hehtaaria. Nurmista saadaan nautojen tärkein rehu. Esimerkiksi Pohjois-Savossa maidon- ja naudanlihan tuotanto vastaa noin 70 prosentista maatalouden tulosta, ja tämä maidon- ja naudanlihan tuotanto on nurmiriippuvasta. Nurmirehun taloudellista merkitystä kuvaa myös se, että yhdensulavuusyksikön muutos Suomen säilörehusadossa vastaa taloudelliselta arvoltaan 10–17 miljoonaa euroa vuodessa.

 

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Ilmastonmuutoksen vaikutukset nurmiviljelyyn tunnetaan vielä huonosti. Tutkimustarvetta aiheessa olisi runsaasti. Tutkimustarvetta korostavat kaksi nurmien erityispiirrettä: monivuotisuus ja siihen liittyvä talvehtimisvaatimus sekä se tosiasia, ettei säilörehua pysty ostamaan juuri muilta, jolloin viljelijän on onnistuttava tuotannossa itse.

Miten nurmien kasvuolosuhteet sitten tulevat muuttumaan vuoteen 2100 mennessä? Vuoden keskilämpötila Suomessa tulee nousemaan 2-6 astetta, erityisesti lämpötilan nousu näkyy talvikaudella. Sademäärän arvioidaan lisääntyvän 12–22 %, ja enemmän talven kuin kesän aikana. Sateisten päivien lukumäärä kasvaa, rankkasateet lisääntyvät, samoin kuivuusjaksot. Vuosisadan loppuun mennessä kasvukausi pidentyy 30–45 vuorokautta ja kasvukauden aikainen lämpösumma nousee. Lämpötilan muuttuessa haihdunta lisääntyy eikä kasvava sademäärä välttämättä kompensoi haihdunnan lisäystä. Lumipeiteaika keskimäärin lyhenee ja roudattomuus voi tuoda mukanaan ongelmia. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomeen vuoteen 2100 mennessä on tutkinut Ilmatieteenlaitoksen ACCLIM-hanke.

Entä miten ilmastonmuutos vaikuttaa nurmiin? Tarkasti vaikutuksia ei tiedetä, mutta todennäköisesti vaikutukset näkyvät nurmien karaistumisessa syksyllä, talvehtimisessa, rehun sulavuudessa, kasvilajivalikoimassa, jalostustavoitteissa, korjuustrategioissa (tehdäänkö kaksi vai kolme niittoa), korjuuolosuhteissa, lannoituksessa, satotasoissa, ravinnekuormituksessa, alueiden ja valtioiden välisessä kilpailukyvyssä ja kasvi- ja eläintautien yleisyydessä. Virkajärvi käsitteli esityksessään tarkemmin hiilidioksidipitoisuuden nousun, kasvukauden pidentymisen, kasvukauden keskilämpötilan nousun, lisääntyvän sateisuuden, kuivuusjaksojen ja talvessa tapahtuvien muutosten vaikutuksia nurmituotantoon. Yhteenvetona Virkajärvi esitteli alla olevan taulukon:

miten_ilmastonmuutos_vaikuttaa_nurmiin

Ilmastonmuutoksen ennakoidut vaikutukset rehuntuotantoon sisältävät paljon epävarmuuksia, mutta pahimmillaan satomenetykset voivat olla suuria. Mikäli ilmastonmuutoksen aiheuttamat suuret olosuhdemuutokset maailmassa toteutuvat, voi muutosten merkitys olla valtava, myös yhteiskunnille ja poliittisille päätöksille. Tämä yhteiskunnissa tapahtuva muutos muuttaa myös maatalouden tuotantoedellytyksiä. Perttu Virkajärven esitys

 

Nitraattiasetuksen päivitys – miten selvitä määräysten kanssa?

Erikoistutkija Tapio Salo MTT:ltä kertoi parhaillaan päivityksen alla olleesta ja paljon keskustelua lehdistössä herättäneestä nitraattiasetuksesta. Nitraattidirektiivi on Euroopan unionissa ollut voimassa vuodesta 1991. Se on alun perin laadittu vähentämään karjanlannasta aiheutuvaa nitraatin kuormitusta pohjaveteen Keski-Euroopan (erityisesti Hollannin ja Belgian) intensiivisillä kotieläintalouden alueilla. Myöhemmin nitraattidirektiiviä on laajennettu käsittelemään myös nitraatin huuhtoutumista pintavesiin. EU:n jäsenvaltiot laativat direktiiveistä kansalliset asetukset ja päivittävät niitä. Nitraattiasetus on Suomessa ollut voimassa vuodesta 2000 ja sitä päivitetään 2013-2014. Nitraattiasetus on osa lainsäädäntöä, täydentäviä ehtoja ja toimii lähtökohtana ympäristökorvausjärjestelmälle. EU:n eri jäsenmaissa on eroja siinä, miten laajan alueen nitraattiasetus maasta kattaa. Koko maan nitraattiasetuksen määräykset kattavat Hollannissa, Saksassa, Tanskassa ja Suomessa, pieniä osia maasta puolestaan esimerkiksi Latviassa, Virossa ja Ruotsissa.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Nitraattiasetuksella säädellään karjanlannan levitysaikoja ja –määriä sekä asetetaan typpilannoitusrajat eri kasveille. Nitraattiasetuksen viimeistely on edelleen menossa (3.10.2014), ja viimeisimmän version mukaisesti samana säilyvät ja muuttuvat seikat vuosien 2000 ja 2014 nitraattiasetuksissa on esitelty alla olevassa taulukossa.

nitraattiasetus_taulukko

Suomessa on tarvetta lannan syyslevitykselle, koska kevään levityksiin käytettävissä oleva aika on lyhyt. Lannan levityksen jakaminen syksylle ja keväälle voi vähentää peltojen tiivistymisriskejä, jos pellolle päästään niin, että pellot eivät ole märkiä. Toisaalta kasvit saavat lannan ravinteet paremmin käyttöönsä, kun ravinteet annetaan kasvukauden aikana, joko kevätlevityksessä tai kasvukauden aikaisessa levityksessä, syyslevityksen sijasta. Yksi mahdollisuus lannoituksen optimointiin voisi olla lannan kuiva- ja nestejakeen erottaminen. Tällöin lannoitus olisi kohdennettavissa paremmin lohkon tarpeen mukaan. Fosforista suurin osa päätyy separoinnissa kuivajakeeseen ja typestä suurin osa nestejakeeseen. Nitraattiasetuksessa yksi huolta aiheuttava seikka ovat uusien vaatimusten mahdollisesti mukanaan tuomat lisäkustannukset, esimerkiksi lannan varastotilan lisäämisestä ja lantaloiden kattamisesta aiheutuvat kustannukset. Tapio Salon esitys

 

Kestävyyttä epävarmuuteen ja muutokseen

Tutkija Karoliina Rimhanen MTTltä kertoi tavoista, joilla maatilat voivat parantaa kestävyyttä epävarmuuteen ja odottamattomiin muutoksiin. Maaseudun elinkeinot ovat alttiita ilmastoon ja ilmastonmuutokseen liittyville riskeille ja epävarmuuksille. Riskejä ja epävarmuutta aiheuttavat esimerkiksi sään vaihtelut ja ääri-ilmiöt (kuten kuivuusjaksot tai rankkasateet) sekä tuholaiset ja taudit. Epävarmuutta ja riskejä aiheutuu myös tuotantopanosten hintojen muutosten kautta sekä tukien muutosten kautta. Pidemmällä ajanjaksolla riskejä tuovat myös hitaasti etenevät muutokset, kuten maapallon keskilämpötilan muutos ja sen vaikutukset viljelyyn ja yhteiskuntiin.

Maailmassa pysyvää on vain muutos. Muutos on erottamaton osa myös luonnonjärjestelmistä riippuvaisia maatalousjärjestelmiä. Tulevaisuuden muutoksia on mahdotonta ennustaa. Arvioidaan kuitenkin, että ennakoimattomat muutokset tulevat tulevaisuudessa yleistymään. Muutosten vaikutus riippuu niiden voimakkuudesta, laaja-alaisuudesta ja toistuvuudesta. Lisäksi muutoksen vaikutus riippuu järjestelmästä, johon se kohdistuu. Muutos voi aiheuttaa ohimenevän nikotuksen tai joskus jopa romahduttaa koko järjestelmän toiminnan. Tilan haavoittuvaisuus vaikuttaa siihen, kuinka vakavia seurauksia sama muutos eri tiloilla tai yhteiskunnassa aiheuttaa. Tilan haavoittuvuuteen ja vakavaraisuuteen vaikuttavat tilan sosiaaliset suhteet (sekä tilan sisällä että ulkopuolelle), sopeutumiskyky ja se, miten riippuvaista toiminta on muista toimijoista, niin panosten oston kuin myyntikanavien suhteen.

Miten muutoksiin voisi vastata? Yksi tapa on vähentää muutosriskiä. Esimerkiksi jos tiedetään, että kuivuus on pahin satoa uhkaava riski, niin investoidaan kastelujärjestelmiin. Muutosriskien vähentäminen on kuitenkin vaikeaa niissä tilanteissa, joissa muutoksen suuntaa ei tiedetä. Tällaisissa epävarmassa muutoksessa keino vastata muutokseen on parantaa järjestelmän joustavuutta eli parantaa mahdollisuuksia korvata tekijä, johon muutos on kohdistunut. Siis esimerkiksi jos kuivuus on vienyt rehusadon, niin korvataan se ostorehulla. Tai jos meijeri lakkautetaan, niin olisi toinen väylä, jonne maito voitaisiin myydä. Muutoksiin vastaamisessa myös aikanäkökulma on keskeinen: varaudutaanko lyhyen aikavälin toimintaan, ajatellen, että asiat pysyvät nykyisen kaltaisina, vai mietitäänkö pitkää aikaväliä ja toimintaedellytyksien turvaamista tulevaisuudessa.

kuva: Riitta Savikko/MTT:n arkisto
kuva: Riitta Savikko/MTT:n arkisto

Kestävyyttä muutokseen voi saada vähentämällä tilan haavoittuvaisuutta. Keinona tähän on esimerkiksi monimuotoisuuden lisääminen kuten tulolähteiden monipuolistaminen, kasvilajien monipuolistaminen ja myyntikanavien monipuolistaminen. Toinen keino on lisätä joustavuutta ja korvattavuutta, sanonnan mukaisesti ei laiteta kaikkea yhden kortin varaan. Kolmas keino on vuorovaikutuksen lisääminen. Haavoittuvaisuutta voi vähentää myös lisäämällä vuorovaikutusta: keskustelemalla eri henkilöiden kanssa voi huomata, että muillakin ihmisillä on kokemuksia ongelmista ja niiden ratkaisuista. Toisaalta julkinen keskustelu yhteiskunnallisista asioista on keino nostaa eri näkökulmia esiin, mikä on olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa. Vuorovaikutusta lisäämällä voidaan myös saada kumppanuuksia.

 

 

 

 

Muutoskestävyyttä (muutoksen sietämistä, muutoksesta toipumista ja muutokseen sopeutumista) voi kasvattaa usealla tavalla. Muutoskestävyyttä parantaa, jos voi saada lisää puskuria muutoksille, säilyttäen tilan ydintoiminnot. Koetuista muutoksista kannattaa ottaa oppia ja yhdistää omia kokemuksia ja muilta saatua tietoa. Yksi mahdollisuus muutoskestävyyden kehittämiseen on parantaa kykyä järjestellä toimintoja uudelleen. Jos muutokset näkee mahdollisuuksina, uhkien sijasta, on niihin vastaaminen motivoivampaa. Silloin mietitään, että miten otettaisiin hyöty uusista mahdollisuuksista, vaikkapa ilmastoratkaisujen tarjoamisen maaseudulle tuomista liiketoimintamahdollisuuksista. Karoliina Rimhasen esitys

 

Satovakuutukset – mihin niistä on?

Professori Sami Myyrä MTT:n taloustutkimuksesta kertoi olemassa olevista satovakuutuksista, niiden taustoista ja merkityksestä. Taustatiedoksi Myyrä esitteli viljelijöiden mielestä tärkeimpiä syitä ennalta arvaamattomaan taloudellisen tuloksen vaihteluun. Neljänä tärkeimpänä syynä viljelijät pitivät sääilmiöistä johtuvaa satovaihtelua, tuotteiden hintavaihtelua, tuotantopanosten hintavaihtelua sekä politiikan muutoksia.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Tällä hetkellä satovahinkojärjestelmä on valtion rahoittama järjestelmä, johon käytetään noin 3,4 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kuitenkin muuttumassa kaupallisten vakuutusten suuntaan. Satovahinkokorvaus on perustunut alueellisen referenssisadon ja havaitun tilakohtaisen satotason erotukseen. Satovahingot on arvioitu tilalla ja korvattu sitten määrälliset tappiot. Korkean satotason tiloille (sadon määrältä ja laadulta) järjestelmän antama satovahinkosuoja on huonompi kuin matalan satotason tilojen. Tiloilla on 30 prosentin omavastuu satovahingoissa, laskettuna maakunnallisesta keskisadosta. Järjestelmästä on korvauksia hakenut melko pieni osuus tiloista.

 

 

Satovahinkojärjestelmässä on kuitenkin muutospaineita, jotka aiheutuvat niin nykyjärjestelmän epätasapuolisuudesta, EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta kuin lisääntyvistä sään ääri-ilmiöistä. Kehitteillä on kaupallisia satovahinkovakuutuksia. Näitä kaupallisia vakuutuksia on erityyppisiä, kuten tilakohtainen satovahinkovakuutus ja sääindeksivakuutus. Uusien satovahinkovakuutuksien vahvuudeksi nähdään se, että ne voidaan räätälöidä tilakohtaisiksi. Sami Myyrän esitys

 

Maanviljelijän pärjääminen tulevaisuuden toimintaympäristössä ja ilmastopolitiikan päätöksenteossa

Tutkija Heidi Rintamäki MTT:ltä kertoi ILVAMAP-hankkeessa kerätyistä asiantuntijanäkemyksistä maatilojen pärjäämisestä erilaisissa ilmasto- ja energiapolitiikan tulevaisuuskuvissa. Hankkeessa on käsitelty kolmea erilaista tulevaisuuskuvaa (eli skenaariota), joiden ei ajatella toteutuvan sellaisinaan, mutta joiden avulla hahmotetaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Perusura-tulevaisuuskuvassa ilmastopolitiikan ajatellaan noudattavan tulevaisuudessakin nykykehitystä ja muutoshalukkuuden olevan yhteiskunnassa vähäistä. Toisessa tulevaisuuskuvassa nimeltään ”tiukka hillintä”, tehdään kaikki voitavat päästöjen vähennystoimet ja muutoshalukkuuden yhteiskunnassa ajatellaan olevan voimakasta. Kolmas tulevaisuuskuva on saanut nimekseen ”energia ruoan ohelle” ja siinä maatiloilla tuotetaan ruoan lisäksi uusiutuvaa energiaa kasvavassa määrin ja muutoshalukkuuden ajatellaan olevan hyvin voimakasta. ILVAMAP-hankkeessa on haastateltu 29 asiantuntijaa ja heidän kanssaan käsitelty eri skenaarioiden vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Hankkeen tulosraportti julkaistaan keväällä 2015. Heidi Rintamäen esitys

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

 

Maatilan varautuminen tietoliikenteen poikkeustilanteisiin

Tietotila-hankkeen hankevetäjä Tuomo Tikkanen MTK Pohjois-Savosta kertoi tietoliikenteen riskeistä ja antoi neuvoja poikkeustilanteisiin varautumiseen. Poikkeustilanteissa kotieläintiloilla on tilan toiminnan kannalta kolme olennaista huolenaihetta: vesi, sähkö ja viestintä. Veden saantivarmuuteen vaikuttaa se, onko käytössä oma kaivo tai kunnan tai vesiosuuskunnan vesi ja miten vedenottamolla on varauduttu sähkökatkoon. Ilman sähköä ei vesipumppukaan toimi. Sähkön saannin varmistamiseksi kotieläintiloilla tarvitaan varavoimaa, esimerkiksi aggregaatti. Aggregaatteja on mm. traktorikäyttöisiä; isommilla tiloilla on yleensä sähkökatkon myötä automaattisesti käynnistyviä aggregaatteja. Aggregaatin käyttö kannattaa opetella ennakolta. Viestinnän kannalta tilojen osalta olennaista on se, toimiiko puhelinliikenne ja toimiiko nettiyhteys.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Nettiyhteyksien järjestämistapoja on monia ja valintaan vaikuttavat muun muassa toimintavarmuus, riittävä nopeus, käytettävyys, palvelut ja hinta. Pohjois-Savon alueella maatilojen tietoliikenneyhteyksiä on järjestetty puhelinverkossa toimivalla modeemilla, mokkulalla (eli tietokoneeseen liitettävällä nettitikulla), puolikiinteällä mobiililla laajakaistalla, ADSL-laitteella puhelinverkossa, Wimaxilla (eli langattomalla laajakaistalla) ja valokuituverkolla. Tikkanen esitteli eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.

 

 

Tikkanen neuvoi, että herkät ja kalliit elektroniset laitteet (kuten paljon tietotekniikkaa sisältävät laitteet ja tietokoneet) kannattaisi suojata UPS-laitteilla ennakolta. UPS-laitteet kytketään laitteen ja pistorasian väliin ja ne takaavat tasaisemman virran syötön ja estävät jännitepiikkejä. Varavoimaa ne eivät korvaa, sillä niiden omat akut riittävät vain hetkeksi. Lisäksi Tikkanen neuvoi, että tilan tärkeät tiedot on hyvä varatallentaa säännöllisesti useaan paikkaan. Hän suositteli verkkopalveluita (tällaisia voisivat olla vaikka tiedostojen säilytyspalvelut, kuten dropbox tai verkkopohjaiset sähköposti-ohjelmat). Tikkanen suositteli myös sähköisten palveluiden käyttöä, silloin tiedot ovat tallessa palveluoperaattoreilla paperimappien lisäksi tai sijasta. Tikkanen neuvoi kaiken varautumisen lisäksi miettimään vielä varasuunnitelman B, jos kaikki ei toimi suunnitellusti. Maatiloilla esimerkiksi on tärkeätä miettiä, että olisiko jokin paikka, josta voisi hädän hetkellä lainata varavoimaa, tai jokin paikka, jossa pääsee tietoliikenneyhteyksien ääreen, jos oma yhteys ei toimi. Tuomo Tikkasen esitys

 

Osaaminen korostuu haasteissa

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT.n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT.n arkisto

ProAgria Pohjois-Savon kehitysjohtaja Mika Repo kertoi oman tilan kehittämisen ja oman osaamisen kasvattamisen merkityksestä tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa. Repo kertoi, että yritystason haasteet kasvavat maatiloilla koko ajan. Tilakoon kasvaessa tila muuttuu yritysmäisemmäksi, kun yrittäjäperheen oma työpanos ei riitä kaikkeen. Maatiloilla haasteita tuo yrityskoon kasvun lisäksi toimiminen biologisen tuotannon parissa. Kun toimitaan elävien olentojen ja luonnonolosuhteiden kanssa, niin muutoksia ei voi koskaan täysin ennakoida. Esimerkiksi eläinten terveys ja tiinehtyminen voivat vaihdella, mikä vaikuttaa tilan tulokseen. Pelloilla sääolot, pellon peruskunto ja erilaiset viljelyssä tehtävät valinnat vaikuttavat tuotantoon. Repo totesikin, että ”keskiverto-oloissa kaikki onnistuvat, mutta haasteissa osaaminen punnitaan”. Tulevaisuusennakoinnista on tulossa tiloille yhä tärkeämpää. Ennakointitaitojaan voi ja kannattaa kehittää hankkimalla lisää osaamista.

Viljelijä voi hankkia lisää osaamista kouluttautumalla, hyödyntämällä asiantuntijoita, verkostoitumalla ja kirkastamalla itselleen yrityksen tavoitteet. Koulutusta voi hankkia omien vahvuusalueiden vahvistamiseen tai kiinnostuksen kohteisiin perehtymiseen tai paneutua oman yrityksen tärkeimpiin osa-alueisiin. Asiantuntijoita voi hyödyntää niin tuotantoprosessien kehittämiseen, uusiin asioihin sisälle pääsemiseen, talousasioiden hoitoon, tilan seurantaan kuin toiminnan suunnitteluunkin. Verkostoitumalla muiden yrittäjien ja toimijoiden kanssa pääsee oppimaan muiden kokemuksista ja kuulemaan uusia näkemyksiä. Yrityksen kannalta tavoitteiden, vision ja strategian pohtiminen ja ovat ydinasioita, niiden kirkastamisen avulla voi saada selvyyttä haluamaansa kehittymissuuntaan. Mika Repon esitys

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
Osuuskunta ItäMaidon uusi tuotantoneuvoja Laura Parmainen esittäytyi ja kertoi ItäMaidon toiminnasta.
Osuuskunta ItäMaidon uusi tuotantoneuvoja Laura Parmainen esittäytyi ja kertoi ItäMaidon toiminnasta. kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Keskustelua tulevaisuusriskeihin varautumisesta

Työpajakeskustelussa pohdittiin, mihin näkökohtiin kannattaisi kiinnittää huomiota varautuessa tulevaisuusriskeihin maatilalla. Keskustelussa etsittiin vahvuuksia, jotka parantavat maidontuotannon kannattavuutta ja kestävyyttä tulevaisuudessa, helpottavat riskeihin varautumista ja lisäävät edellytyksiä menestyä tulevaisuudessa, erityisesti ilmastonmuutokseen varautumisen näkökulmasta. Lisäksi mietittiin heikkouksia, jotka jarruttavat tähän suuntaan etenemistä.

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto
kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

Keskustelusta koottiin fläppipapereille seuraava yhteenveto.

-vahvuudet

  • lämpösumman kasvu, pidempi kasvukausi -> tuotannon tehostuminen, esim. laidunnus
  • tukipolitiikka: osa tuloista turvattu
  • metsätalouden tulot tuovat puskuria (entä tulevaisuudessa?)
  • alueellinen erikoistuminen: vahva nurmialue, urakointi, sadon keräys -> palvelu lähellä
  • biokaasuyhteistyön mahdollisuus
  • ravinne- & energiaomavaraisuus
    • riippuvuus ulkoisista panoksista vähenee (hintaheilahtelut)
    • pellon raivaamistarve vähenee
  • nurmen viljelyn hyödyt (maan rakenne, hiilen sitominen)

-heikkoudet

  • tukipolitiikka arvaamatonta, ympäristöpolitiikka etenkin
  • myrskyt -> metsätalousvaikutuksia
  • sadannan muutokset -> näkyy kasvussa
  • kova kilpailutilanne, jos keskitytty
  • tautiriskit kotieläimillä -> iso määrä eläimiä pienellä alueella
  • peltoala käytössä jo
  • ei osata erottaa riskiä ja epävarmuutta -> tarvitaan lisää osaamista riskien arviointiin

kirjoittajat: Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *