Ruoan ilmastovaikutukset

 

kirjoittajat: Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen, Hanna Mäkinen, Luonnonvarakeskus

Ihminen tarvitsee elääkseen ruokaa ja ruoka onkin meille jokaiselle olennainen osa arkea ja juhlaa. Ruoka on osa eri kulttuureita, osa identiteettiäkin, sen lisäksi, että saamme ruoasta tarvitsemiamme kehon rakennusaineita. Ruoan alkuperästä sekä ruokavalion laadusta ja terveysvaikutuksista ollaan yhä kiinnostuneempia. Nykyajan ihmiselle on olennainen tieto myös se, millaisen reitin ruoka kulkee pellolta pöytään. Ruoan tuottaminen aiheuttaa aina jonkinlaisia vaikutuksia ympäristöön ja luontoon, ihminen on osa ravintoketjua siinä missä muutkin eliöt. Ruoan tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksiin voi kuitenkin vaikuttaa, niin kodissa, kaupassa kuin tuotantotilallakin tehtävillä valinnoilla. Myös ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutuksista tiedetään nykyään paljon.

Kolme suurinta energian kuluttajaa ja ympäristövaikutusten aiheuttajaa kotitalouksissa ovat asuminen, liikkuminen ja ruoka. Ne myös muodostavat yhdessä yli 70 % kotitalouksien ilmastovaikutuksista. Neljännes keskivertoasukkaan aiheuttamista ilmastovaikutuksista johtuu Suomessa ruoasta.

Ruoan ilmasto-vaikutukset kertyvät ruoan koko elinkaaren ajalta: alkutuotannossa maatilalla, elintarviketeollisuudessa, kaupassa, ravintoloissa, kuljetuksissa, ostosmatkoissa ja ruoan valmistuksessa ja säilytyksessä sekä ruokajätteestä. Ruoan ilmastopäästöihin voimme vaikuttaa kulutusvalinnoillamme: minkälaista ruokaa syömme ja paljonko sitä ostamme. Ilmastotietoiseksi kuluttajaksi pääsee pieninkin askelin.

 

Ruuan ilmastovaikutukset. Kuva: Katajajuuri, Juha-Matti ja Pulkkinen Hannele, Luken Vastuuverkko.fi (20.11.2015)

Ruuan ilmastovaikutukset. Kuva: Katajajuuri, Juha-Matti ja Pulkkinen Hannele, Luken Vastuuverkko.fi (20.11.2015)

 

1. askel: Laita ruoka ruoaksi, ei roskiin

Kotitaloudet kantavat ruokaa kotiin vuosittain yli 400 kiloa henkilöä kohden ja peräti 23 kiloa tästä ruoasta päätyy roskakoriin. Syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on suuri taloudellinen ja ekologinen rasite. Suomalainen kuluttaja heittää roskiin vuosittain noin 5 % ostetusta ruoasta. Kotitalouksien ruokahävikki Suomessa on yhteensä noin 120-160 miljoona kg vuodessa. Se vastaa rahassa noin 500 miljoonaa euroa ja noin 100 000 henkilöauton hiilidioksidipäästöjä vuodessa.

Hävikkiä syntyy kotitalouksien ohella merkittävästi myös kaupoissa, elintarviketeollisuudessa ja ravintolasektorilla. Kauppojen ruokahävikki on Suomessa noin 12-14 kg jokaista asukasta kohden ja ravintoloiden osalta luku on vielä hieman suurempi, noin 15-17 kg henkilöä kohden. Elintarviketeollisuudessa hävikin arvioidaan olevan 75-105 miljoonaa kg vuodessa.

Valmisruokaa ei mielletä ympäristöystävälliseksi. MTT:n vertailussa koti- ja valmiskeittiöruokien ympäristöystävällisyydestä ei kuitenkaan löydetty juurikaan eroja. Valmisruokatuotannon etuna ovat tehokkaat prosessit, mutta heikkoutena vähäinen sesonkilähtöisyys ja raaka-aineiden sivuvirrat.

Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksista voidaan vähentää myös välttämällä ylensyöntiä. Ruoan päästöjä voisi vähentää kolmanneksella syömällä vain todellisen energiantarpeen mukaisesti.

Ruokahävikistä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat usein selvästi suuremmat kuin mitä esimerkiksi pakkausten valmistuksesta tai jätehuollosta tai kuljetuksista aiheutuu. Yksinkertaisin ja edullisin tapa vähentää ruoan aiheuttamaa ilmastokuormitusta on vähentää ruoan haaskausta. Syömättömän ruoan tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt ovat aiheutuneet turhaan. Tee kauppareissulle ostoslista, säilytä ruokaa oikein ja jos ruokaa jää yli, loihdi tähteistä uusia herkkuja. Vähennät roimasti ilmastopäästöjäsi, jos vältät ruoan joutumista roskiin!

 

kuva: MTT:n arkisto

kuva: Luken arkisto

 

2. askel: Suosi kausiruokaa ja kasviksia

Elintarvikkeiden päästötaakka vaihtelee merkittävästi. Eri tuotteilla päästöt myös syntyvät elinkaaren eri vaiheissa: maataloudessa, kaupan kylmäsäilytysaltaassa, kuljetuksissa tai kypsennyksessä. Kuluttajien käyttötavatkin vaikuttavat. Jos kaurapuuron valmistaa sähköliedellä, tulee kypsentämisestä valtaosa päästöistä. Jos taas käyttää mikroaaltouunia, leikkautuvat päästöt murto-osaan. Peukalosääntönä ruoassa raaka-aineet ovat aterioiden tärkeimmät ilmastokuormituslähteet.

Ruoan aiheuttama ilmastovaikutus kasvaa, kun ravintoketjun tuotantotasoilla siirrytään eteenpäin ja ravintoketju pitenee. Lihan hiilijalanjälki on yleensä suurempi kuin kasvisten. Ravitsemuksellisesti tasapainoisia lounasannoksia vertailleen tutkimuksen mukaan sekaruokalounaat kuormittavat ilmastoa 2–3-kertaisesti verrattuna kasvisaterioihin. Ilmaston kannalta siis kasvispainotteinen tai kasvisruokavalio on suositeltava valinta. Vuodenajan mukaiset kasvikset, juurekset, hedelmät ja marjat ovat ilmastoystävällisimpiä valintoja. Herkuttele tuoreilla mansikoilla kesä, nauti mansikkahillosta talvi!

Voit vähentää ruoan ilmastotaakkaa aloittamalla kasvisruokapäivät. Esimerkiksi kasvishernekeitto, pinaattiohukaiset ja porkkanalaatikko ovat maukkaita valintoja. Tilastojen mukaan keskivertosuomalainen syö nykyisin enemmän lihaa vuodessa kuin koskaan aiemmin, eikä näin suurta lihamäärää voi perustella fyysisen työn raskaudella tai proteiinitarpeella. Lihaa voisimme pikkuhiljaa opetella arvostamaan niin paljon, että se olisi juhlaruokaa.

 

3. askel: Lähiruokaa lautaselle

Onko lähiruoka ilmastoystävällistä? Siitä voidaan olla useaa mieltä. Lyhyemmät kuljetusmatkat eivät yksin riitä perusteeksi. Massaelintarvikkeiden kuljetukset on optimoitu niin tehokkaasti, että pienten ruokaerien kuljettelu lähimaastossa häviää niille selvästi. Vaikka toisaalta globaalien kuljetusten merkitystä ei toki kannata mitätöidäkään.

Tuoreus, tunnettu alkuperä ja lähellä tuotetut raaka-aineet liitetään lähiruokaan. Lähiruoan etujen ydin on siinä, että lähiruoka tuo ruoantuottamisen osaksi arkielämää ja osaksi maisemaa ja kulttuuria. Lähiruoasta on helpompi tietää, miten se tuotetaan. Lähiruokaa syömällä kantaa paikallisen tuotannon säilymisestä ja paikallistaloudesta omaa osuuttaan vastuusta. Parhaimmillaan ruoantuotannossa hyödynnetään seudun vahvuuksia, niitä tuotantopanoksia, jotka sille seudulle ovat ominaisia, onpa se sitten viljava maa tai poronruoaksi sopiva jäkälä.

 

kuva: MTT:n arkisto

kuva: Luken arkisto

 

4. askel: Kokeile myös luomua

Luomun ja tavanomaisen tuotannon ilmastovaikutusten laskeminen ei ole ihan helppoa ja erilaisilla laskentatavoilla saadaan erilaisia tuloksia. Luomuviljelyn periaatteisiin kuuluu se, että viljelyssä ylläpidetään maan viljavuutta ja huolehditaan peltomaan kasvukunnosta. Tämä lisää pellon – ja viljelijän – sietokykyä äärellisiä sääoloja, esimerkiksi kuivuutta ja rankkasateita, vastaan.

Luomuviljely parantaa luonnon monimuotoisuutta pelloilla. Luomupelloilla on jopa 30 prosenttia enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisesti viljellyillä, tämä voi auttaa viljelijää esimerkiksi onnistuneemman pölytyksen saavuttamisessa ja vähentää tuholaistorjunnan tarvetta luontaisten vihollisten rajoittaessa tuhohyönteisiä.

Luomutuotannossa painotetaan aineiden ja ravinteiden tehokasta kierrätystä, riippumattomuutta ulkopuolisista tuotantopanoksista ja maan, vesien, kasvien, ihmisten ja eläinten hyvinvointia. Ennakoidaan, että niukkenevat ja kallistuvat luonnonvarat, kuten fosfori- ja typpilannoitteet ja fossiiliset polttoaineet, tulevat entistä rajoittavammiksi tekijöiksi maataloustuotannossa seuraavan 30-40 vuoden aikana. Pyrkiminen omavaraisuuteen niiden suhteen lisää myös viljelyn riskinhallintaa. Luomun ilmasto-ystävällisyyttä lisää tuotannon typpiomavaraisuus. Typpilannoitteiden teollinen valmistus kuluttaa paljon energiaa ja aiheuttaa tavanomaisessa viljelyssä ilmastokuormitusta. Luomussa typpeä saadaan biologisen typensidonnan kautta typensitojakasveja viljelemällä ja hyödyntämällä kierrätysravinteita kuten karjanlantaa.

 

5. askel: Tuotantotapa vaikuttaa ilmastopäästöihin, siispä uteliaasti kyselemään niiden perään

Ruoan aiheuttama ilmastovaikutus kasvaa, kun ravintoketjun tuotantotasoilla siirrytään eteenpäin ja ravintoketju pitenee. Lihan hiilijalanjälki on yleensä suurempi kuin kasvisten. Pitkään elävän naudan hiilijalanjälki on pidempi kuin kahden kuukauden tuotantoprosessilla tuotettavan broilerin. Toisaalta märehtijöiden ruokinnassa tärkeät laitumet ja pitkäikäiset nurmet toimivat hiilivarastoina ja niiden avulla voidaan myös sitoa fossiilisista polttoaineista ilmaan päästettyä hiiltä varastoon maaperään.

Lihan ympäristöystävällisyyttä mitattaessa on otettava huomioon tuotantoon tarvittavat raaka-aineet. Broileri tai sika syö ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa ja soijaa, nauta ja lammas taas pääasiassa ruohoa, jota emme pysty itse hyödyntämään. Tässä mielessä ihmisruoaksi sopimatonta kasvimassaa lihaksi jalostavat märehtijät ovat tehokkaita proteiinin lähteitä. Riista tai poro ei tarvitse edes lämmitettäviä suojia. Kaloista taas etenkin luonnonvesissä kasvaneet järvikalat ovat erittäin suositeltavia valintoja.

Soija ei ainakaan vielä menesty viljelykasvina Suomessa. Soijan tuotantoon Etelässä liittyy suuria ongelmia. Soijarehun tuotantoa varten tuhotaan Brasiliassa sademetsäalueita, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta. Suomeenkin tuodaan eläinten rehuksi vuosittain soijarouhetta noin 130-170 miljoonaa kiloa. Soija olisi mahdollista korvata kotimaisilla valkuaispitoisilla kasveilla, vaikkapa härkäpavulla, rypsillä, herneellä ja kauralla.

Ikuisuuskysymys tuntuu olevan, että kannattaisiko syödä Suomessa kasvatettua kasvihuonetomaattia ja –kurkkua vai Espanjassa kasvatettua kurkkua ja tomaattia. Ehkäpä kaikista ilmastoystävällisintä olisi syödä pellolla kasvaneita vihanneksia ja juureksia, joiden kasvattamiseen ei tarvita lämmitettyjä tiloja.

Kasvihuonetuotannonkin ilmastopäästöihin on kuitenkin mahdollista vaikuttaa paljon. Jos kasvihuone lämpiää uusiutuvalla energialla, vaikkapa puulla, on kotimaisten kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutus samaa suuruusluokkaa kuin vastaavien ulkomaisten. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on kehittänyt kasvihuoneyrityksille hiilijalanjälkilaskurin ilmastovaikutusten arvioinnin ja vähentämisen avuksi.

 

kuva: Karoliina Rimhanen/MTT:n arkisto

kuva: Karoliina Rimhanen/Luken arkisto

 

6. askel: Kokeile kasvattaa ja poimia itse

Syötäväksi kelpaavan kasvin kasvamista on hauska seurata. Lapsista jo erilaiset siemenet voivat olla hurjan mielenkiintoisia. Esimerkiksi herneenversot ovat kiitollisen nopeita kasvamaan, ja herneet voi kylvää niin peltoon, kukkamaahan, parvekkeelle kuin vaikka sisällä purkkiin talouspaperin päälle.

Kaupunkiviljelyä tai palstaviljelyä voi harrastaa useammalla paikkakunnalla ja taloyhtiöltä voi kysyä lupaa viljelylaatikon hankkimiselle pihaan.

Luonnonmarjat ja sienet kasvavat ilman hoitoa ja tuotantopanoksia. Ilman automatkaa poimitut luonnonantimet tarjoavat erittäin ilmastoystävällistä syötävää. Lisäksi luonnossa oleilemalla saa ilmastoystävällistä hyvinvointia ja virkistystä.

 

7. askel: Vaikuta ruokahankintoihin

Voit ehdottaa oman työpaikan tai opiskelupaikan ravintolalle kausi-, luomu-, lähi- ja kasvisvaihtoehtojen tarjoamista. Kunnan päättäjille voi ehdottaa lähi- ja luomuruoan hankkimista koulujen, päiväkotien ja ruokapalvelun keittiöihin. Hyviä esimerkkejä näin tehneistä kunnista jo löytyy. Esimerkiksi Kiuruveden kunnassa lähiruoan osuus kouluruokailun hankinnoista oli vuonna 2011 kasvanut jo yli 47 prosenttiin, ja tästä luomuruoan osuus oli 14 prosenttia.

Kaupoissa asioidessa voi rohkeasti kysellä tuotteiden alkuperästä. Jos kaupasta ei löydy luomutuotteita tai muita vastuullisia vaihtoehtoja, niiden hankkimista valikoimiin voi ehdottaa. Kaupoissa voi myös vinkata, että hankkimalla ovelliset pakastealtaat ja kylmäkaapit kauppias säästää sähkölaskussa.

 

kuva: Tapio Tuomela/MTT:n arkisto

kuva: Tapio Tuomela/Luken arkisto

8. askel: Valitse vastuullista

Ilmastovaikutusten lisäksi ruoassa olennaisia ovat tietysti maku, tottumukset, ravitsevuus, terveellisyys ja esteettisyys. Myös ruoantuotannon vaikutus kulttuuriin ja paikallistalouteen on tärkeä näkökulma. Syömänsä ruoan alkuperän ymmärtäminen on olennainen osa ihmisenä olemista. Nykyisin myös ruoan alkuperän muuttaminen sellaiseksi, että ateriansa voi nauttia hyvillä mielin, on tärkeä näkökulma, ja tuottajankin kannattaa vastata ihmisten tietotarpeisiin. Ruoassa vastuullisuus, eläinten ja ihmisten hyvinvointi, globaali oikeudenmukaisuus ja reilut työolot tulevat yhä useamman mieleen.

Ympäristönäkökulmasta ruoantuotantoon liittyvät mm. kemikalisoituminen, rehevöityminen, ravinteiden käyttö, vesijalanjälki, luonnon monimuotoisuus… Näkökulmia on näin monia, koska ruoka on niin tärkeää niin monille! Näkökulmien runsauden voi nähdä uhkana, mutta myös mahdollisuutena. Meillä on monia mahdollisuuksia kasvattaa ja syödä hyvää ruokaa ja vieläpä vaikuttaa monilta osin siihen, että sapuskamme on vastuullista syötävää.

 

Askeleet ilmastoystävälliseen ja vastuulliseen ruokaan
1. Laita ruoka ruoaksi, ei roskiin
2. Suosi kausiruokaa ja kasviksia
3. Lähiruokaa lautaselle
4. Kokeile myös luomua
5. Tuotantotapa vaikuttaa ilmastopäästöihin, siispä uteliaasti
kyselemään niiden perään
6. Kokeile kasvattaa ja poimia itse
7. Vaikuta ruokahankintoihin
8. Valitse vastuullista
Lisätietoa: www.vastuuverkko.fi 

 

Hiilijalanjälki

Hiilijalanjälki kuvastaa tuotteen koko elinkaaren aikana tuottamien kasvihuonekaasujen (erityisesti hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduuli) aiheuttamaa ilmastovaikutusta. Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan ja ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina, CO2-ekv.

kuvake_ruoan_ilmastovaikutukset

 

Ruoan ilmastovaikutukset (pdf)

 

 

 

Lähteitä ja lisätietoja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *