Omavaraista valkuaista karjatilalle -seminaari Siilinjärvellä 16.3.2017

 

Paikka: Kunnonpaikka Vuorela, auditorio, Jokiharjuntie 3, Siilinjärvi (kartalla)
Aika: torstai 16.3.2017 klo 9:00–13:30

Tervetuloa Luonnonvarakeskuksen (Luke) Nurmet Rahaksi (NuRa) -hankkeen järjestämään maksuttomaan seminaariin.

Seminaarin tavoitteena on
• lisätä tietoa ja osaamista omavaraisen valkuaisen tuotannosta Pohjois-Savon alueella
• antaa konkreettisia neuvoja valkuaisrehujen viljelyyn, korjuuseen ja käyttöön
• tuoda alan toimijat yhteen viestimään, keskustelemaan ja oppimaan

Tapahtuma on suunnattu viljelijöille, maatalousalan opiskelijoille sekä kaikille alan toimijoille ja aiheesta kiinnostuneille. Ilmoittautuneille on tarjolla myös maksuton lounas. Seminaariin on mahdollista osallistua etänä.

Ohjelma

9:00–9:45
Kotimaiset valkuaisrehukasvit ja niiden viljelypotentiaali Pohjois-Savossa – Lajit ja lajikkeet – Markku Niskanen, Luke
9:45–10:30 Avaimet onnistuneeseen korjuuseen – Antti Suokannas, Luke
10:30–10:45 Kahvi
10:45–11:30 Kotimaiset valkuaisrehut märehtijän ruokinnassa – Kaisa Kuoppala, Luke
11:30–12:00 Katsaus valkuaiskasvien ruokintakokeiden tuloksiin Maaningalla – Annu Palmio, Luke
12:00–12:45 Lounas
12.45–13:15 Kokemuksia sinimailasen viljelystä Pohjois-Savossa – Tuomas Ruottinen, ProAgria
13:15–13:30 Yhteenveto päivästä
13.30 Seminaari päättyy

Ilmoíttautuminen viimeistään 9.3. tästä linkistä.

Tervetuloa!

Lisätietoja:
Sanna Kykkänen
Tutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
p. 029 532 6706
sanna.kykkanen@luke.fi

Härkäpapu. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.

Härkäpapu. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.

Kaisa Kuoppalan blogi: Papuja, toukkia, leviä – mitä rehuksi ja ruuaksi?

 

Nyhtökaura, Härkis, Mifu – uusia proteiinipitoisia elintarvikkeita, joiden suosio on ollut ilmiömäistä. Tällä hetkellä ovi on raollaan myös hyönteisruuille.

Härkäpapu. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.

Härkäpapu. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.

 

Mutta mitä on tarjolla eläinten rehuksi? 

Palkokasvit ovat kasvattaneet osuuttaan valkuaisrehuina ja uusia valkuaiskasveja härkäpavun ja herneen lisäksi tulee ilmastonmuutoksen myötä. Kasvinjalostus tuottaa tulevina vuosina uusia satoisampia ja viljelyvarmempia lajikkeita tutuista viljelykasveista.

Hyönteisten ja levien hyödyntäminen sikojen, kanojen ja nautojen rehuna on yksi keino vähentää riippuvuutta soijan tuonnista. Ne ovat esimerkkejä tuotannosta, joka ei kilpaile ruuan kanssa peltoalasta. Levät ovat valtavan moninainen joukko organismeja yksisoluisista mikrolevistä makroleviin.

 

 

 

Marjukka Lamminen tutkii Helsingin yliopistossa väitöstyönään mikroleviä lypsylehmien rehuna. Hän kirjoittaa blogissaan, että mikrolevät voisivat tuottaa hollantilaisten tutkimusten mukaan hehtaarilta jopa 15–30 tonnia kuiva-ainetta ja valkuaistakin 4–15 tonnia Euroopan olosuhteissa.

Nuo luvut ovat täysin omaa luokkaansa verrattuna valkuaiskasvien satoihin, niinkuin toki viljelyolotkin. Toivottavasti kuitenkin mikrolevien tuotanto ja käyttö rehuna saadaan tulevaisuudessa toimimaan Suomessa kustannustehokkaasti.

Lue koko blogi: Papuja, toukkia, leviä – mitä rehuksi ja ruuaksi?

Valkolupiini. kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto.

Valkolupiini. kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto.

Palkokasveista on moneksi: ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta – työpaja ja webinaari Hämeenlinnassa ma 12.12.2016

 

Vuonna 2016 vietetään YK:n julistamaa palkokasvien teemavuotta. Tervetuloa työpajaan kuulemaan palkokasvien hyödyistä, viljelystä ja käytöstä!

Maanantaina 12.12.2016 klo 8.30-16 Inkalan Kartanossa (Inkalantie 91, 13500 Hämeenlinna, Hattula)

8.30-9.00 Kahvitarjoilu ja ilmoittautuminen

9.00 Tervetuloa Tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus

9.15 Miksi palkokasveja kannattaa viljellä – palkokasvien monet hyödyt, Tutkija Pentti Seuri, Luonnonvarakeskus

9.45 Miten palkokasvit vaikuttavat maaperään?, Professori, Markku Yli-Halla, Helsingin yliopisto

10.15 Keinoja proteiinien kotimaisen tuotannon lisäämiseen: Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseen, Erikoistutkija Nina Wessberg, VTT Oy

10.45 Neuvojan näkökulma: Mitä haasteita ja kysymyksiä viljelijät kohtaavat: palkokasvien pullonkaulat, Asiantuntija Erkki Vihonen, ProAgria Etelä-Pohjanmaa

11.15 lounas (tarjotaan)

12.15 Nurmipalkokasvit nurmirehun tuotannossa, Tutkija Markku Niskanen, Luonnonvarakeskus

12.45 Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaa maidontuotantoa, Erikoistutkija Kaisa Kuoppala, Luonnonvarakeskus

13.15 Palkokasvit sikojen ruokinnassa, Erikoistutkija Hilkka Siljander-Rasi, Luonnonvarakeskus

13.45 Palkokasvit siipikarjan ruokinnassa – kotimaisia tutkimustuloksia, Tutkija Sini Perttilä, Luonnonvarakeskus

14.15 kahvi

14.30 Kokemuksia härkäpavun, herneen ja soijapavun viljelystä, Harri Laine, Arolan tilan Papuset & Jyväset

15.00 Keskustelua ja kysymyksiä palkokasvien viljelystä ja käytöstä ja niiden edistämiskeinoista

15.30 Loppuyhteenveto ja eväitä kotimatkalle

15.45 Tilaisuus päättyy

Voit tulostaa ohjelman tästä.

Webinaariohjeet:

Tapahtumaa on mahdollista seurata myös omalta tietokoneelta nettiyhteydellä webinaarina. Webinaaria voit katsella tästä linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=5f8qxB7SDXk&feature=youtu.be

Webinaarissa toimii live-chat, jonka kautta voit kirjoittaa kysymyksiä työpajaan. Jos lähetyksessä on teknisiä ongelmia, niin voit ottaa yhteyttä numeroon 040 742 7763.

Etäosallistujana voit antaa työpajan järjestäjille palautetta tämän palautelomakkeen kautta: https://www.webropolsurveys.com/S/AF5372E7EE498E23.par 
Kunkin alustuksen jälkeen on myös mahdollista miettiä teemasta mieleen tulevia haasteita, mahdollisuuksia ja ratkaisuja tämän lomakkeen avulla. Lomakkeen täyttö on täysin vapaaehtoista, ja siitä voi täyttää vain osankin. https://www.webropolsurveys.com/S/25157423082AC6BA.par

Työpajan alustukset myös videoidaan, ja videot ja alustusten kalvot tulevat myöhemmin saataville www.ilmastoviisas.fi –sivustolle.

Tapahtuma on tarkoitettu viljelijöiden, neuvojien ja maaseudun kehittäjien tiedonsaantiin ja keskusteluun ja se on kaikille avoin ja maksuton. Kahvi- ja lounastarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ennakkoilmoittautumista 7.12. mennessä tästä ilmoittautumislinkistä tai riitta.savikko@luke.fi, puh. 050 571 4548. Myös ilmoittautumatta voi tulla mukaan.

Tilaisuuden järjestävät Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle  -hanke ja Hämeen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen Valkuaisosaamiskeskuksesta ratkaisuja Hämeen valkuaisomavaraisuuteen (Valkuaisfoorumi) –hanke.

Lämpimästi tervetuloa!

Lisätietoja:
Riitta Savikko
tutkija
riitta.savikko(at)luke.fi, puh. 050 571 4548

Herne kasvoi Mikkelissä 2016. Kuva: Erkki Oksanen / Luken arkisto

Herne kasvoi Mikkelissä 2016. Kuva: Erkki Oksanen / Luken arkisto

Koska saadaan suomalaista soijaa?

Soijan kokeilua Mikkelissä 2016. Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto.

Soijan kokeilua Mikkelissä 2016. Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto.

Suomeen tuodaan vuosittain 150–200 miljoonaa kiloa soijaa, joka käytetään pääasiassa eläinten rehuksi. Muutama rohkea viljelijä on pienessä mittakaavassa kokeillut soijan viljelyä Suomessa, ja satoakin on saatu.

Jokioisissa on tänä kesänä kokeiltu soijan kasvatusta. Signaalit näyttävät siltä, että jonain päivänä soijaa voidaan viljellä meilläkin. Suomen olosuhteissa soijan kasvua rajoittavat lämpösumma ja päivänpituus. Soija vaatii kukkiakseen pitkän yön. Nyt maailmalla on kuitenkin kehitetty lajikkeita, jotka ovat neutraaleja päivänpituudelle. Soijapavun proteiinikoostumus on mainio, siksi sen viljelymahdollisuudet kiinnostavat.

Lue lisää erikoistutkija Marjo Keskitalon kirjoittamasta ScenoProt-hankkeen uutisesta Koska saadaan suomalaista soijaa?

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannusta

Herne-kaura -seos. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.

Herne-kaura -seos. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.

Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa.

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hankkeessa on tuotettu uusi tietokortti palkokasveista. Tietokortin ovat kirjoittaneet Pentti Seuri ja Meri Saarnia Luonnonvarakeskuksesta. Tietokortista löydät tietoa myös eri palkokasvien viljelyn avuksi. Tähän infopakettiin kannattaa tutustua!

Nyt on kansainvälinen palkokasvien vuosi

 

IYP-posteri-kuva

Vuosi 2016 on YK:n nimeämä kansainvälinen palkokasvien vuosi (International Year of Pulses*). FAO:n toteuttaman teemavuoden tavoitteena on lisätä palkoviljojen käyttöä ruokana ja kertoa niiden hyvistä puolista. Lue lisää.

Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän typpeä

Palkokasvien siemenet sijaitsevat paloissa, mistä juontuu niiden nimikin. Palkokasvien erityisominaisuus on typen ottaminen ilmakehästä juurinystyröissä sijaitsevien bakteerien avulla. Tämän ansiosta ne pystyvät kasvamaan monenlaisissa olosuhteissa ilman typpilannoitusta.

 

 

 

Sana ”pulse” tarkoittaa palkokasvia, josta syödään siemenet eli suora käännös suomeksi on ”palkovilja”. Lajeina se sisältää pavut, herneet ja  linssit. Palkokasveihin kuuluu myös muita kuin palkoviljoja kuten monivuotiset nurmipalkokasvit apiloineen ja öljypalkokasviksi luettava soija.

Herne ja härkäpapu ovat kotimaisia kasveja. Sinilupiinia viljellään Suomessa jonkin verran, mutta linssejä tai soijaa ei. Valkuaisfoorumi-hankkeessa keskitytään kotimaisen valkuaistuotannon edistämiseen. Lue lisää Valkuaisfoorumi-hankkeen viljelykokeista.

Palkokasvit ovat terveellistä ruokaa

Pavut, herneet ja linssit ovat varsinaista superfoodia. Niissä on paljon proteiinia mutta myös ravintokuitua. Ne ovat itsessään hyviä ja terveellisiä ja sopivat monenlaiseen käyttöön. Uusien ravitsemussuositusten mukaan palkokasveja kannattaisi syödä enemmän, vähintäänkin kerran viikossa. Lue lisää kotimaisista valkuaiskasveista ihmisravitsemuksessa.

Lue lisää ScenoProt- ja Valkuaisfoorumi-hankkeiden uutiskirjeestä.

Kaisa Kuoppala: Tartu palkoviljahaasteeseen!

kuva: Yrjö Tuunanen/ Luonnonvarakeskuksen arkisto

kuva: Yrjö Tuunanen/ Luonnonvarakeskuksen arkisto

 

YK:n yleiskokous on nimittänyt tämän vuoden Palkoviljojen vuodeksi. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan tarkoituksena on lisätä yleistä tietoisuutta palkoviljojen ravitsemuksellisista eduista osana globaalia kestävää ruuantuotantoa.

Merkkivuosi kannustaa lisäämään ruokaketjun toimijoiden välisiä yhteyksiä palkoviljoista peräisin olevan proteiinin hyödyntämiseksi ja palkoviljojen tuotannon lisäämiseksi. Myös kasvinvuorottelun parempi hyödyntäminen ja huomion kiinnittäminen palkoviljojen kauppaan ovat fokuksessa.

Mistä kotimaista kasvivalkuaista?

Palkoviljat eli pavut, herneet ja linssit tuovat ruokavalioon proteiinin lisäksi ravintokuitua, hivenaineita ja vitamiineja. Minä en nostaisi palkoviljoja esiin niinkään lihan korvaajina vaan ihan niiden omien ominaisuuksien, kuten terveellisyyden, monipuolisuuden ja ympäristövaikutusten takia. Ne ovat gluteenittomia, vähärasvaisia ja ravitsevia. Palkoviljojen viljelyllä on maaperään ja luonnon monimuotoisuuteen suotuisa vaikutus. Palkoviljojen satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ruokana tai eläinten rehuna. Tilalla tuotetut palkoviljat lisäävät myös kotieläintuotannon omavaraisuutta.

Lue lisää Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilta Kaisa Kuoppalan blogitekstistä: Tartu palkoviljahaasteeseen!

Kasviproteiini on trendi, johon pitää tarttua

Härkäpapu voi tarjota proteiinia ihmisille ja eläimille. kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto

Härkäpapu voi tarjota proteiinia ihmisille ja eläimille. kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto

Valkuaisomavaraisuuden edistämisessä keskeisimpiä asioita ovat kotimaisen kasvivalkuaisen tunnettuuden lisääminen ja kannattavuuden edistäminen sekä yhteistyö eri toimijoiden kesken, tuumattiin Valkuaisfoorumi-hankkeen järjestämässä työpajassa 12.2.2016.

Lisääntyvä herneen ja härkäpavun rehukäyttö kasvattaa viljelijöiden osaamista valkuaiskasvien viljelystä ja raivaa tietä laajemmalle elintarvikekäytölle. Valkuaiskasvien kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan muun muassa edistämällä suurkeittiöiden ja yrittäjien sekä rehuvalkuaisen tuottajien ja kotieläintilojen välistä yhteistyötä. Kotimaisen kasvivalkuaisen teemaviikot ravintoloissa ja kouluissa olisivat yksi keino saada kuluttajat kotimaisista kasvivalkuaisista tehtyjen aterioiden ääreen. Julkkiskokit voisivat ottaa kotimaiset kasvivalkuaisvaihtoehdot näkyvästi esiin.

Lue lisää työpajan annista Luken uutisesta Kasviproteiini on trendi, johon pitää tarttua.

Palkoviljalla pystyy korvaamaan soijarouhetta siipikarjanrehussa

kuva: Ulla Jauhiainen / Luken arkisto

kuva: Ulla Jauhiainen / Luken arkisto

 

Helsingin yliopiston väitöstutkimuksen mukaan palkoviljoilla voidaan korvata osa soijarouheesta siipikarjanrehuissa. Palkoviljojen käyttö kotieläinten rehuna parantaa proteiiniomavaraisuutta. Palkoviljojen viljelyn lisääminen ja niiden käyttö kotieläinten rehuna onkin tehokas keino saavuttaa parempi valkuaisomavaraisuus.

Erja Koivusen väitöskirjakokeissa selvitettiin, miten paljon kotimaista hernettä ja härkäpapua voidaan käyttää munivien kanojen ja broilerien rehuissa ilman, että tuotantotulokset heikkenevät vilja-soijarouheruokintaan verrattuna.

Lue lisää Helsingin yliopiston tiedotteesta: Palkoviljalla pystyy korvaamaan soijarouhetta siipikarjanrehussa.

Nurmi taipuu biojalostamossa uusiksi rehutuotteiksi

 

kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto

kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto

Nurmikasvustosta tehty säilörehu sisältää pääasiassa kuitua, mutta myös runsaasti proteiinia ja sokereita. Luonnonvarakeskus (Luke) ja VTT kehittävät ja testaavat menetelmiä, joilla säilörehusta valmistetaan rehuja yksimahaisille eläimille kuten sioille ja siipikarjalle. INNOFEED-projekti tähtää maatilojen kannattavuuden parantamiseen ja Suomen proteiiniomavaraisuuden kohentamiseen.

INNOFEED-projektin tavoitteena on parantaa maatilojen kannattavuutta teknologialla, jolla valmistetaan korkeamman lisäarvon rehutuotteita säilörehusta. Samalla parannetaan Suomen matalaa proteiiniomavaraisuutta, joka on valkuaistäydennysrehujen osalta vain noin 15 %.

 

Nurmi kasvaa Suomessa hyvin. Pääosa sadosta korjataan säilörehuna ja käytetään nautakarjan ruokinnassa. Nurmen ja säilörehun tuotantoa on mahdollista lisätä merkittävästi tehostamalla viljelyä, nostamalla satotasoa ja ottamalla käyttöön vajaatuottoista tai kesannolla olevaa viljelymaata.

Lue lisää Luonnonvarakeskuksen tiedotteesta Nurmi taipuu biojalostamossa uusiksi rehutuotteiksi