Kallelan luomutilan ilmastotoimet Maskussa

 

Heikki ja Minna Ajosenpää viljelevät Maskun kunnassa Varsinais-Suomessa sijaitsevaa Kallelan luomutilaa. Ilmastonmuutokseen varautuminen näkyy tilalla toteutettuina ilmastotoimina, kuten monipuolinen viljelykierto, kerääjäkasvit, säätö- ja täydennysojitukset sekä muokkauksen minimointi. Ilmastotoimet ovat oleellinen osa tilan luomutuotantoa.

 

Luomutuotannossa monipuolisella viljelykierrolla on suuri merkitys

 

Kallelan tila on ollut luonnonmukaisessa viljelyssä EU-ajan alusta asti, vuodesta 1995. Sitä ennen tila oli tyypillinen varsinaissuomalainen viljatila, josta karjanpito ja nurmien viljely oli lopetettu 1960-luvun lopulla. Luomun myötä viljelykierto monipuolistui, apilanurmet tulivat mukaan viljelyyn. Öljykasvien viljely jäi pois, mutta aiemmin viljelty ruokaherne ja 2000-luvun alussa kokeiltu härkäpapu toivat uudenlaisia kasveja kiertoon.

Nykyisten omistajien aloittaessa tilanpidon vuonna 2004 viljelykiertoa muutettiin. Rikkakasveja hallittiin monipuolisilla muokkauksilla. Sänkimuokkaukset yhdistettynä syyskyntöön pitivät kasvustot puhtaina. Täydennyslannoituksena levitettiin kuivalantaa ja lietettä oraille. Sadot eivät kuitenkaan nousseet. Monet ajokerrat rasittivat maata, tilan taloutta ja ajankäyttöä. Aluksi pidennettiin kiertoa kuuteen vuoteen. Nurmet tulivat 2-vuotisiksi, jonka jälkeen kylvettiin ruis. Neljäntenä vuonna oli vuorossa palkokasvi, jonka typensidonnalla pyrittiin nostamaan sitä seuraavan vuoden vehnän valkuaista. Kierron viimeisenä vuotena nurmen suojaviljaksi kylvettiin kevätrypsiä.

Alun perin viljelykierron muutokset ja laaja-alaiset pellon peruskunnostukset ovat tähdänneet myyntikasvien ja hehtaarisatojen nostoon. Samalla on kuitenkin mietitty myös muuttuvan ilmaston haasteita. Jatkuvalla kasvipeitteellä ja syyskasvipainotteisella kierrolla selvitään paremmin kuivista kesistä. Kasvukauden ulkopuolella lisääntyvä sadanta lisää varmasti päästöjä ilmaan ja vesistöön, elleivät kasvit tai edes kasvijätteet suojaa maan murusia. Monipuolinen kasvivalikoima erittää erilaisia juurieritteitä, mikä toivottavasti lisää maan mikrobiston kirjoa ja määrää. Sillä on suuri merkitys murukestävyyteen, juurten kasvuun ja maan kykyyn sietää koneiden aiheuttamaa kuormitusta.

 

EU:n tukimuutokset mahdollistivat alus- ja kerääjäkasvien viljelyn

 

Tukimuutokset tarjosivat lisätoimenpiteissä tukea kasvipeitteisyydelle ja kerääjäkasveille. Kerääjäkasvit toimivat parhaiten syysviljojen aluskasvina. Aikaisen puinnin jälkeen valkoapila-italianraiheinäseokselle jäi monta kuukautta aikaa kerätä vihermassaa. Pelto kynnettiin juuri pakkasten alkaessa, välillä vasta tammikuussa. Aluskasvit kylvetään rikkakasviäkeeseen liitetyllä piensiemenkylvölaitteella.

 

Kallelan tilan isäntä Heikki Ajosenpää esittelee rikkakasviäkeeseen yhdistettyä piensiemenkylvölaitetta. Kuva: Kirsi Raiskio.

Kallelan tilan isäntä Heikki Ajosenpää esittelee rikkakasviäkeeseen yhdistettyä piensiemenkylvölaitetta. Kuva: Kirsi Raiskio.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rikkojen hallinnan kannalta havaittiin, että monivuotinen nurmi on tehokkaampi vähentämään kestorikkoja, joista pahimpina savimailla on ohdake. Eloperäisemmillä liejusavimailla ongelmaksi tulee ennemmin peltovalvatti. Paras keino torjua rikkoja on saada niin tiheät ja elinvoimaiset kasvustot etteivät varsinkaan kestorikat saa kerättyä vararavintoa juurakkoonsa. Monivuotinen nurmi ehtii kasvattamaan laajemman juuriston. Juurten kasvua edistetään jankkuroimalla mm. kynnön aiheuttamat tiivistymät.

Kasvien kasvun kannalta maan pitäisi olla kuohkeaa ja vesitalouden toimia. Kaikilla lohkoilla ei ole urpasaven hyvien vedenläpäisyominaisuuksien takia salaojitusta. Muiden lohkojen ojitukset on tehty tiiliputkella 50- 80 –luvuilla. Vähitellen lohkojen ojitusta on täydennetty ja aina kun mahdollista tehty säätöojitusta. Muutamilla lohkoilla on kokeiltu tasauslanausta, jotta syyskylvöiset kasvit pärjäisivät talven yli.

 

Maan rakenteeseen ja kasvukuntoon kiinnitetään jatkossa erityisesti huomiota

 

Seuraava etappi on seurata tarkemmin pellolla liikkuvan kaluston rasitusta maalle. Levikepyöriä on käytetty, mutta rengaspaineiden säädössä olisi parantamisen varaa. Pelloille levitetään edelleen karjatiloilta vastaanotettua lantaa. Osittain urakoitsijan kiireiden, mutta myös pellon kantavuuden takia lanta levitetään loppukesästä ennen syysviljojen kylvöä. Lannanlevitys on Kallelan tilalla enemmän maan ravitsemista kuin satokasvin lannoitusta. Lietettä olisi varmasti saatavilla, mutta painavien koneiden sijasta tilalla olisi toiveissa vetoletkulevitys. Ongelmana on, että toistaiseksi vetoletkulevityksen osaavia urakoitsijoita on liian vähän tai sitten levitettävä ala on niin pieni, että urakoinnille tulee kohtuuton hinta.

Viimeisimpänä muutoksena on kyntöä vähennetty ja tilalla tähdätään lähes jatkuvaan kasvipeitteeseen. Pisimmillään pelto on kesannolla vaikeissa rikkakasvitapauksissa keskikesällä reilun kuukauden. Muokkaus tehdään tehokkaasti ja muutaman viikon aikana, jotteivät maaperän mikrobit kuole nälkään. Samassa perataan piiriojat, korjataan ojitusta ja kalkitaan tarpeen mukaan. Tämän jälkeen levitetään lantaa ja kylvetään syyskasvi kasvipeitteisyyden aikaansaamiseksi, vaikka kokemuksesta tiedetään, ettei se tule talvehtimaan alavilla lohkoilla.

Kerääjäkasvien jättäminen talveksi muokkaamatta on edellyttänyt kylvöäkeen hankkimista. Onneksi niitä on saatavana käytettynä melko huokeasti Euroopasta. Toinen merkittävä investointi on ollut pneumaattisen piensiemenkylvökoneen hankinta rikkaäkeeseen (katso kuva). Nurmensiemen, kerääjäkasvusto tai vaikka muokkausretiisi on helppo ja nopea kylvää tarkalla kylvölaitteella. Aluksi kerääjäkasveja kylvettiin halvalla sähköviskalla. Syöttötelan puuttuessa pienillä siemenmäärillä tuli aukkoja kasvustoon, kun siemenet holvasivat säiliöön. Tai toisena vaihtoehtona kylväessä piti ajaa suhteettoman kovaa, jotta siemenkustannus pysyi aisoissa isolla levitysmäärällä. Oma lukunsa olivat tuuliset päivät, jolloin kylvö tehtiin yön pimeydessä. Luomuviljelyssä on opittu, että suurin virhe on säästää siemenissä, sillä aukkopaikat täyttyvät kyllä maan siemenpankista.

Teksti: Heikki Ajosenpää ja Sakari Raiskio