OKRA-maatalousnäyttelyssä infopisteemme ilmastoviisaista ratkaisuista maaseudulle

 

 

OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä 2-5.7.2014 keskustelimme ilmastoviisaista ratkaisuista maaseudulle. Infopisteellämme jaoimme niittykukkien siemeniä ja hankkeen tietokortteja. Osastollamme esittelimme ilmastonmuutoksen myötä mahdollisesti yleistyviä viljelykasveja maissia, härkäpapua ja rapsia. Pisteellämme saattoi myös osallistua hyönteishotellin arvontaan.

Juttelua OKRA-maatalousnäyttelyssä. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Juttelua OKRA-maatalousnäyttelyssä. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Maaseudun kehittämistä

Pisteemme yksi pääviesti oli, että elinvoimainen maaseutu on tärkeä pitkäjänteisen kehittämisen kohde kotimaisen ruoantuotannon, maisema-arvojen ja kasvi- ja eläinmonimuotoisuuden ylläpitäjänä. Ilmastonmuutokseen varautuminen palvelee paitsi maaseudun elinkeinotoiminnan kehittämistä (mm. uusiutuvan energian raaka-aineet), niin myös ihan kaikkia suomalaisia kotimaisen ruoantuotannon turvaamisen, maiseman ja luonnon kautta. Jakamamme niittykasvien siemenet valottivat, miten monimuotoisesta ympäristöstä voivat hyötyä monet ekosysteemipalvelut, kuten pölytys ja kasvintuhoojien runsastumisen kurissapito. Niittykukista on myös rikkakasveilta suojaaviksi maanpeittäjiksi, kun ne valitaan oikeisiin olosuhteisiin. Toki luonnonkukat tarjoavat ihmisille silmäniloakin. Pisteeltämme lähti noin 880 siemenseospussia kuivan ja vähäravinteisen paikan kasveja uusille kylvöpaikoille.

Niittysiemeniä jakamassa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Niittysiemeniä jakamassa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Niityt ja tuleva maaseutuohjelma

Pisteellä pysähtyneitä viljelijöitä kiinnostivat etenkin luonnonhoitopeltojen niityt ja niille jatkossa ympäristötuessa asetettavat kasvivaatimukset. Tulevassa maaseutuohjelmassa ympäristösitoumuksen tekijät voivat valita lohkokohtaisena toimenpiteenä mm. monivuotisen ympäristönhoitonurmen, peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden ja peltoluonnon monimuotoisuuden (viherlannoitusnurmet, kerääjä- ja saneerauskasvit, monimuotoisuuspellot) toimenpiteitä. Lisäksi voidaan tehdä erillisiä sopimuksia mm. tukemaan maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa ja kosteikkojen hoitoa, mikä on tärkeää etenkin suojatessa luontaiselle lajistollemme tärkeitä elinympäristöjä ilmaston muuttuessa.

Maaperän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja hiilen sidonnan näkökulmasta on tunnistettu tärkeäksi etenkin turve- ja multamaiden ja happamien sulfaattimaiden monivuotisen nurmikäytön lisääminen. Näitä kannustamaan on tuotu mukaan ympäristönhoitonurmi- toimenpide. Alueilla ja lohkoilla, joissa toimenpiteestä on eniten hyötyä, siitä myös maksetaan runsaimmin. Esitys Maaseutuohjelmasta tulevalle ohjelmakaudelle linjaa seuraavasti: Monivuotiset ympäristönurmet voidaan toteuttaa happamiksi sulfaattimaiksi todetuilla pelloilla, jotka sijaitsevat Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueiden välisellä alueella kyseiset valuma-alueet mukaan lukien sekä koko maassa turve- ja multamaalla tai pohjavesialueella sijaitsevalla pellolla. Luonnonhoitopeltonurmia voidaan toteuttaa koko maassa, mutta Etelä-Suomeen rajoittuvalle kohdentamisalueella korvaustaso on korkeampi.

Talviaikaisen kasvipeitteisyyden toimenpiteellä vähennetään maaperän eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista sekä hiilidioksidipäästöjä, parannetaan maan rakennetta orgaanisen aineksen kertymisen ja pieneliötoiminnan vilkastumisen kautta sekä lisätään luonnon monimuotoisuutta. Tästäkin toimenpiteestä korvaus on suurin kohdennusalueella Etelä- ja Länsi-Suomessa; alue kohoaa myös pohjoisemmille rannikkoalueille eloperäisten peltojen vuoksi. Toimenpidettä voidaan toteuttaa tuettuna kuitenkin koko maassa.

Peltoluonnon monimuotoisuus-toimenpiteellä tuetaan monimuotoista viljely-ympäristöä ja eliöstöä. Monimuotoisuuspellot tuovat monenlaista etua sekä ekologisesti että maisemallisesti. Monimuotoisuuspeltoihin kuuluvat riista- tai maisemakasveilla vuosittain perustettavat monimuotoisuuspellot sekä niitty- ja lintukasveilla perustettavat vähintään kaksivuotiset monimuotoisuuspellot. Maan kasvukunnon ja ravinteiden talteenoton edistämistä ja eroosion ehkäisyä voidaan toteuttaa esim. viherlannoituksen, kerääjäkasvien ja saneerauskasvien avulla tuetusti.

Osana ravinteiden tasapainoista käyttöä ja viljely-ympäristön monipuolistamista voidaan ajatella myös suojakaistavaatimus. Suojakaistojen on oltava vesistöihin rajautuvilla lohkoilla vähintään 3 metrin levyisiä. Muille kuin vesistöön rajautuville lohkoille voidaan perustaa reunustamaan enimmillään 3 m leveitä monimuotoisuuskaistoja. Ne voidaan kylvää nurmi-, heinä-, tai niittyseoksella, monimuotoisuuskaistat myös riista- tai maisemakasveilla. Kaistat sisällytetään viljelykasvipinta-alaan. Myös ravinnepuolella on huomioitu ilmasto: Typpilannoitusta rajoitetaan aiemman maalajiperusteen sijasta maan multavuuden perusteella, mikä kuvaa paremmin maan typpivaroja. Tavoitteena on vähentää näin dityppioksidien päästöjä.Jatkossa ympäristösitoumuksen vähimmäisala on viisi hehtaaria (puutarhakasvit 1 ha) ja koko tilalla on toteutettava ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpidettä. Lisäinfoa tulevasta ympäristökorvausjärjestelmästä mm. maa- ja metsätalousministeriön sivuilla.

ILMASE-hankkeen piste OKRA:ssa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

ILMASE-hankkeen piste OKRA:ssa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Esittelykasveina maissia, härkäpapua ja rapsia

Infopisteellämme oli esittelyssä kasveja, joiden viljely ilmaston muuttuessa ja kasvukausien pidentyessä todennäköisesti yleistyy Suomessa. Ilmastonmuutoksen myötä rypsiä runsassatoisempi rapsi yleistyy ja öljykasveja voidaan viljellä yhä pohjoisemmassa. Syyskylvöiset rypsi- ja rapsilajikkeet yleistynevät, sillä ne hyödyntävät kasvukauden pitenemisen sekä syksyllä että keväällä. Härkäpapu on kotimainen valkuaiskasvi, joka rehun lisäksi antaa biologista typpilannoitusta pellolle ja vähentää ostolannoitetarvetta. Maissi tuottaa runsaasti biomassaa lämpiminä kesinä ja ilmastonmuutoksen myötä se voisi yleistyä rehukasvina Suomessakin.

Härkäpapu ja rapsi. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Härkäpapu ja rapsi. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Pisteellämme keskusteltiin myös keinoista kasvattaa kotimaisten valkuais- ja öljykasvien viljelyaloja. Tällä hetkellä valkuaisrehuista 85 prosenttia on tuontirehuja. Erityisesti sika- ja siipikarjataloudessa ollaan kovin riippuvaisia tuontisoijasta. Infopisteellämme piipahti viljelijöitä, maidon- ja sianlihan tuottajia, jotka kasvattivat itse härkäpapua rehuksi. Heillä oli hyviä kokemuksia sen sopimisesta kokoviljasäilörehuna niin lehmille kuin sioillekin. Suomessa muutama viljelijä kokeilee myös soijan kasvattamista kokoviljasäilörehuksi eläimilleen – välillä sato on onnistunut, välillä ei. Härkäpavun kasvattamiseen neuvoja löytyy esimerkiksi valkuaiskasvioppaasta (2007) ja Valkuaisrehujen tuotanto ja käyttö –oppaasta.

Myös kuullut viljelijäkokemukset rapsista olivat positiivisia: rypsi oli vaihtunut suurempisatoiseksi havaittuun rapsiin mm. eräällä Pohjanmaalaisella öljykasvinviljelijällä viiden vuoden viljelykokemuksen perusteella . Rypsin ja rapsin tuholaiskysymykset kiinnostivat viljelijöitä myös. Nämä ristikukkaiset kasvit ovat monille hyönteisille herkkuruokaa ja se näkyy myös tuholaispaineena. Mutta toisaalta öljykasvien kasvattaminen onnistuu myös luomuna, kun oikeasta viljelytekniikasta ja kasvinvuorotuksesta huolehditaan ja harkitaan syysmuotoja, eli ei öljykasvien tuholaiskysymys ylitsepääsemätön ole. Myös erilaisia houkutus- ja karkotekasveja tutkitaan paljon ristikukkaisilla kasveilla, mikä voisi tuoda osaratkaisua ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin kasvinsuojelun haasteisiin.

Maissi. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Maissi. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Maissin tähkät olivat ihmisruokana monille tuttuja. Pisteellä piipahtaneista lapsista muutama tuumasi, että tuostako kasvista ne popcornit tehdään – kyllä, maissista (englanniksi corn) ne öljyssä paistamalla valmistetaan. Suomessa muutamalla tilalla kasvatetaan sokerimaissia ihan ihmisten ruoaksi ja pisteellä opimme, että joillakin tiloilla tähkiä pääsee itse poimimaankin. Mutta vaikka maissi ei ehtisi tehdä ihmisruoaksi sopivaa tähkää, niin rehumaissia voi kasvattaa eläinten kokoviljasäilörehuksi – eli käyttää koko kasvin rehuksi varsineen, lehtineen, tähkänalkuineen päivineen. MTT:n Maaningan toimipisteessä on tutkittu maissista tehtyä kokoviljasäilörehua lehmien ruokinnassa.

Seosviljely kiinnosti pisteellä kävijöitä myös. Härkäpavun, apilan ja sinimailasen kasvattamista osana lehmien säilörehua pohdittiin viljelijöiden ja alalle opiskelevien kanssa. Laajemminkin seosviljelyssä nähtiin monia mahdollisuuksia satovarmuuden parantamisessa ja tärkeitä näkökulmia viljelyn kehittämisessä.

OKRAssa uusien viljelykasvien esittelyä. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

OKRAssa uusien viljelykasvien esittelyä. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Viljelykasvien pohjoisrajojen muuttumista ilmaston muuttuessa voi tutkailla esimerkiksi  ILMASOPU-hankkeen tuottamissa julisteista.

 

Tietokortteja jaossa varautumisesta ja tilan kehittämisestä, kotieläintuotannon kestävyyden lisäämisestä ja maatilakokoluokan uusiutuvan energian tuotannosta

Infopisteellämme oli jaossa tietokortteja ilmastonmuutokseen liittyvistä teemoista. Moni pisteellä piipahtanut ottikin mukaansa Tyynelän tilan isännän Juuso Joonan kirjoittaman Maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen –tietokortin. Eläinten kanssa työskentelevät kiinnostuivat myös Kohti kestävämpää kotieläintuotantoa –tietokortista. Lannan ravinteiden tehokkaasta kiertoonsaamisesta ja kotieläin- ja kasvintuotantotilojen yhteistyöstä juteltiin useamman pisteellä pysähtyneen kanssa. Energiateemoihin liittyvät tietokortit ”Maatilojen biokaasulla energiaa, päästövähennyksiä ja ravinnekiertoja”, ”Maatilan aurinkosähkö” ja ”Tuulivoimaa maatiloille” kiinnostivat Okra-kävijöitä myös paljon.

MTT:n pisteitä OKRA-maatalousnäyttelyssä. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

MTT:n pisteitä OKRA-maatalousnäyttelyssä. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Energiateemoista keskusteltiin pisteellämme runsaasti. Moni viljelijä oli kiinnostunut aurinkosähköstä – kattopinta-alaa kun maatiloilla usein on aika runsaasti. Tuulivoimakin kiinnosti kovasti. Muutama pisteellä kävijä oli huolestunut tuulivoimaloiden tuottamasta melusta. Heitä yritettiin rauhoitella, että ympäristöministeriö kyllä ohjeistaa tuulivoimalarakentajat tästä aihepiiristä tiukasti ja aiempiin tuulivoimalamalleihin verrattuna melua on pystytty myös vähentämään muotoilemalla tuulivoimaloiden siivet paremmin. Pääasiassa pisteellä piipahti uusiutuvan energian edistämisestä hyvin kiinnostunutta väkeä ja pisteellä käytiin valaisevia keskusteluja, Monesti tieto ja muiden kokemuksista kuuleminen tuo intoa miettiä omia ratkaisuja. Tietoa tarvitaan pitkäaikaisten energiainvestointien suunnittelussa. Uusiutuvan energian, erityisesti aurinko- ja tuulienergian, sekä kestävästi tuotetun biomassan, hyödyntäminen olisi monestakin näkökulmasta kovin järkevää. Lähienergia voi tuoda säästöä energialaskuun, jos omalla energiantuotannolla pystyy korvaamaan ostosähköä ja/tai -lämpöä. Lähienergia vähentää riippuvuutta öljystä, kivihiilestä ja ydinvoimasta ja niihin kuluvat miljardit voitaisiin käyttää kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Uusiutuvan energian käyttö fossiilisen energian sijasta myös vähentää ilmastopäästöjä. Aurinkoenergiassa hinnat alkavat olla tasolla, jossa oman energian tuottaminen kannattaa. Jos uusiutuvan lähienergian tuottamisen ohjauskeinot muuttuvat ja pullonkauloja poistetaan, voi erilaisista uusiutuvan energian tuotantotavoista tulla myös uusi tulonlähde tiloille.

Pisteellä kävi myös biokaasun edistämisestä kiinnostunutta väkeä Varsinais-Suomesta. Tilojen yhteisestä biokaasulaitoksesta kerroimme esimerkkinä Juvan Bioson –yrityksestä. Biokaasun tuottamisesta kiinnostuneiden avuksi on juuri valmistunut netissä käytettävä Biokaasulaskuri.

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto tilamittakaavan CHP-laitteistolla kiinnosti muutamaa pisteellä piipahtanutta. Esimerkkinä tällaisesta tilasta osasimme kertoa Nurmeksessa sijaitsevasta Kuittilan tilasta, jossa hakkeella voidaan tuottaa ison maitotilan tarvitsema sähkö ja lämpö. Lämmön talteenotto lannasta kiinnosti pisteellä piipahtaneita myös – Suomessakin toimii muutamia yrityksiä, jotka tällaisia ratkaisuja tarjoavat.

Hyötyhyönteisille piilo- ja talvehtimispaikkoja

Arvonnan palkintona ollut hyönteishotelli herätti keskustelua ja kysymyksiä ja palkintohotelli päätyi myös useampaan valokuvaan. Arvontaan osallistui 255 henkilöä. Arvonnassa hyönteishotellin uudeksi omistajaksi pääsi Minna Rasilainen Paimiosta.

Erilaisilla hyödyllisillä hyönteisillä voi olla piilo- ja talvehtimispaikoista pulaa. Hyönteishotelli on yksi osaratkaisu tähän pulmaan ja se käy puutarhakoristeestakin. Erinäköisiä hyötyhyönteisten asuinpaikkoja voi tehdä myös itse. Neuvoja löytyy mm. MTT:n pölyttäjien keinopesien valmistus-videolta. Hyödyllisille hyönteisille voi pihassa ja pelloilla tarjota majapaikkoja myös ”hallitulla hoitamattomuudella” – vaikkapa jättämällä hiukan oksakasoja ja talventörröttäjiä (monivuotisia kasveja siemenineen) talven yli. Näin tuhohyönteisten luontaiset viholliset löytävät talvehtimispaikkoja ja myös pikkulinnut ruokaa, ja näitä molempia on sitten valmiiksi paikalla, jos tuhohyönteisiä ilmaantuu maisemiin.

Hyönteishotelli. Kuva: Karoliina Rimhanen: MTT:n arkisto.

Hyönteishotelli. Kuva: Karoliina Rimhanen: MTT:n arkisto.

Eniten keskustelua herättänyt eläinryhmä infopisteellämme olivat pölyttäjät. Kevään sääolojen vaihdeltua pölyttäjien yhteys paitsi viljelykasvien niin myös luonnonmarjojen satoihin kiinnosti monia. Osa näyttelyvieraista kaipasi kovasti kimalaisia – kylmän ja sateisen alkukesän vuoksi kimalaisia oli pihoilla näkynyt paljon edelliskesää vähemmän. Pisteellä juteltiin myös siitä, miten tärkeää olisi jättää ja hankkia pihoihin pölyttäjille sopivia mesikasveja niin maalla kuin kaupungeissa. Ellei pölyttäjille löydy ruokaa, niin ei ole ihme, että ne vähenevät. Monet luonnonkukat ovat hyviä mesikasveja. Keväisin pajujen tarjoama siitepöly on tärkeä energian ja proteiinien lähde monille hyönteisille. Eräs pisteellä piipahtanut kaipasi amppelikukkia, jotka samalla olisivat hyviä mesikasveja. Tällaisista kasveista voisi löytyä uusi markkinavaltti puutarhayrittäjille!

Toinen keskustelua herättänyt eläinryhmä olivat etanat. Monet kyselivät syitä etanoiden runsastumiseen ja vinkkejä etanoiden torjuntaan. Jotkut käyttivät tuhkaraitoja estämään etanoiden kulkua, jotkut etanasyöttejä, jotkut maahan kaivettuja olutansoja (kannattaa kaivaa purkin reuna maan pintaa alemmas ja käyttää läpinäkyviä purkkeja). Täysin toimivaa vinkkiä ei yhdessä pohtimallakaan löydetty. Mutta ainakin se kannattaa muistaa, että jos etanoita torjuu tallomalla, niin kuolleet etanat pitää kerätä pois tai muutoin lajikumppaneille on tarjolla vain entistä helpommin ruokaa, eikä torjunta toimi. Lisäksi puutarhaliikkeistä taimia ostaessaan kannattaa huolella tarkistaa, ettei samalla tule kiikuttaneeksi kotipihaan etanoita. Etanat pitävät kosteudesta, joten alkukesä on monin paikoin ollut niille ihanteellinen. Etanoiden luontaisia torjujia ovat muun muassa siilit ja linnut.

Keskusteluja siitä, miten ilmastonmuutokseen ja ilmastotoimiin kannattaa ja voi varautua

Ilmastonmuutos näkyy ja tulee näkymään maatiloilla monen eri seikan kautta. Jokaiselle useamman kasvukauden ajan viljelijänä olleelle on miltei itsestään selvää, että maatalous on alana hyvin altis säänvaihtelulle ja sään ääri-ilmiöille. Toisaalta ilmastokysymykset näkyvät niin, että markkinahintojen heilahtelu (esimerkiksi ostoenergian, -lannoitteiden, -rehujen hinnat ja viljasta saatava hinta) ja ilmastopolitiikan ohjaustoimien lisääntyminen koskettavat myös maaseudun elinkeinoja. Aikainen varautuminen ja tietoon perustuva suunnittelu voivat puolestaan auttaa ennakoinnissa, vähentää kokonaiskustannuksia, mahdollistaa kattavamman sopeutumisen ja auttaa siinä, ettei tarvitse tehdä ”paniikkiratkaisuja”. Ennakoimalla tulevaisuutta ja miettimällä tilan kehittämistä voi saada apua kannattavuuteen ja riskienhallintaan ja tehdä tulevaisuuden kehitystä ennakoivia hyviä ratkaisuja. Lisää varautumisen tärkeydestä ja tavoista löydät tietokortista Maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen.

MMM:n viestintäjohtaja Pekka Väisänen haastattelee Riitta Savikkoa maaseudun ilmastotoimista. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

MMM:n viestintäjohtaja Pekka Väisänen haastattelee Riitta Savikkoa maaseudun ilmastotoimista. Haastattelu myös YouTubessa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Ruoan ilmastovaikutuksista  keskustelimme pisteellä myös. Keskustelua käytiin mm. siitä, että pidetäänkö lehmiä, ja ruoasta silloin maitotuotteita ja naudanlihaa, runsaasti ilmastopäästöjä aiheuttavina väärin perustein. Jos maito- ja lihakarjatilojen osalta laskettaisiin nurmien ja laidunten sitoma hiilimäärä ilmastopäästöjen hyvitykseksi, olisi nautojen ilmastopäästö paljon nykyisiä laskelmia pienempi. Broileri tai sika syö ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa ja soijaa, nauta ja lammas ja muut märehtijät taas pääasiassa ruohoa, jota emme pysty itse hyödyntämään. Tässä mielessä ihmisruoaksi sopimatonta kasvimassaa lihaksi jalostavat märehtijät ovat tehokkaita proteiinin lähteitä. Myös luonnon monimuotoisuudelle laitumet ovat arvokkaita.

Ruoan ilmastovaikutusten laskennassa huomioimatta jää, millainen ruoantuotanto kullakin alueella on mahdollista – esimerkiksi pohjoisemmassa Suomessa leipäviljan tuotanto ei luonnonolosuhteiden vuoksi onnistu, mutta rehuntuotanto onnistuu hyvin. Jos haluamme välttää esimerkiksi sademetsien riiston pelloiksi, niin elinvoimaisella maaseudulla kullakin alueella kannattaisi tuottaa sitä ruokaa, mihin sen alueen uusiutuvat luonnonvarat ja olosuhteet antavat mahdollisuuden – eikä siirtää oman väestön ruoantuotantoa muiden maiden vastuulle (jolloin se helposti voi olla sen alueen ihmisten ruoasta pois). Lisäksi ruoan ilmastovaikutuksia usein lasketaan kiloa kohti (siis kiloa kauraa kohti, kiloa maitoa kohti, kiloa lihaa kohti), ei esimerkiksi ruoasta saatavaa energia- tai proteiinimäärää kohti. Ruoan ilmastovaikutusten laskenta on vielä uusi asia, se kehittyy koko ajan ja laskelmissa aina on pakko hiukan yksinkertaistaa monimutkaista maailmaa. Ruoan ilmastovaikutusten laskennasta kannattaa siis huomioida suuret linjat – jotka aika hyvin osuvat yksiin terveellisen ruoan ja kausiruoan kanssa – ja olla kenties huolehtimatta yksittäisistä numeroista ja varsinkin desimaalipilkun jälkeen tulevista numeroista.

Kevään ja alkukesän säät olivat pisteellämme yleinen puheenaihe. Monen viljelijän pellot olivat kärsineet märkyydestä. Muutaman joen alajuoksun varrella sijaitsevan tilan pellot oli jouduttu kylvämään useaan kertaan, kun vesi oli noussut pellolle. Erään joen yläjuoksulla tehdyt maankäytön muutokset vielä olivat pahentaneet tilannetta ja sadevesipulssit hidastuivat ja pysähtyivät vasta alajuoksun pelloille. Yläjuoksujen metsien säästäminen ja kenties myös luonnonmukaisemmat peruskuivatusratkaisut, mutkittelevammat ojat yläjuoksulla ja veden kulkua hidastavat pohjakynnykset, voisivat auttaa tilanteessa. Jos vesi nousee tietylle pellolle vuodesta toiseen, voisi kenties miettiä, että olisiko suojavyöhyke sille paikalle järkevin käyttömuoto.

Olkipomppis MTT:n osastolla oli lasten suosiossa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Olkipomppis MTT:n osastolla oli lasten suosiossa. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Maaperän hiilinielut ja keinot lisätä pellon orgaanista ainesta kiinnostivat viljelijöitä. Maatalousmaan hiilensidonnan lisäämisen arvioidaan olevan yksi tärkeimmistä tavoista, jolla maatalous voi ilmastotalkoisiin osallistua. Maan eloperäisen aineen pitoisuuden kasvu parantaa kasvukuntoa, pellon hyvällä kasvukunnolla edistetään maan tuottavuutta. Maan kasvukunnosta huolehtiminen lisää sietokykyä äärellisiä sääoloja vastaan. Hyvä maan rakenne ja korkea eloperäisen aineksen määrä kasvattavat maan vedenpidätyskykyä kuivina jaksoina ja toisaalta estävät maan kulkeutumisen pellolta pintavalunnan mukana rankkasateiden aikana. Peukalosääntönä hiilinielun kasvattamisen neuvona on viljelykierron käyttäminen. Osana viljelykiertoa kannattaa silloin käyttää kasveja, joista jää paljon biomassaa peltoon, esimerkiksi viherlannoitusta tai nurmia tai syväjuurisia kasveja. Muutamaa pisteellä piipahtanutta kiinnosti biohiilen käyttö, keinot lisätä pellon hiilinielua nopeasti ja MTT:n ja biohiiltä tutkivien hankkeiden hankkeen tulokset. Biohiilen käytöstä lisätietoa löytyy Ilmase-hankkeen sivuilta  ja MTT Elon sivuilta.

OKRA-näyttelyn Luonnonvarat-teltta, josta myös MTT:n piste löytyi. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

OKRA-näyttelyn Luonnonvarat-teltta, josta myös MTT:n piste löytyi. Kuva: Maria Hyvönen/MTT:n arkisto.

Pisteellä poikenneet viljelijät olisivat kaivanneet tietoja ilmastotoimien taloudellisesta kannattavuudesta. Näitä tietoja on vielä hieman vaikea tarkasti antaa, kun kannattavuus riippuu mm. poliittisista päätöksistä ja ohjauskeinoista, EU:n päästövähennysten suuruudesta, teknologioiden yleistymisnopeudesta ja esimerkiksi aurinkopaneelien hankkimisen kohdalla siitä, hankkiiko paneelit osana kimppatilausta vai ”avaimet käteen” –toimituksena. Tutkimukselle olisi toki tässä työsarkaa selvittää jo toteutettujen päästövähennysratkaisujen kustannuksia ja hyötyjä. Peukalosääntönä voi todeta, että mitä vakavammin ilmastokysymykset yhteiskunnassa otetaan, sitä kannattavampaa päästövähennysten tekeminen on. Ilmasto-ongelmat eivät ole minnekään katoamassa, monenlaisia tehokkaita ratkaisuja tullaan tarvitsemaan ja usein edelläkävijät toimia toteuttaessaan pääsevät määrittelemään pelisäännöt.

OKRAssa 2014 tehty videohaastattelu ilmastoviisaista ratkaisuista maaseudulle.

Riitta Savikko ja Sari Himanen

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *