Erikoiskasveilla riskienhallintaa ja lisätuloa tilalle

 

Kallepekka Toivosen kotitila. Hanna Mäkinen/MTT

 

Hanna Mäkinen/MTT

Kallepekka Toivonen viljelee Nurmijärvellä kotitilaansa kolmannessa polvessa. Perinteisten viljelykasvien ohella Myllymäen tilalla viljellään kolmea erikoiskasvia. Öljypellava, kumina ja camelina ovat isännän mukaan mielenkiintoisempiaja palkitsevampia viljeltäviä kuin tavanomaiset viljat. Lisäksi erikoiskasvit tasaavat kasvinviljelytilan työhuippuja sekä monipuolistavat tulonlähteitä ja viljelykiertoa. Monipuolinen viljelykasvilajisto on kasvinviljelytilan keino varautua kasvaviin hintaheilahteluihin ja muuttuviin sääoloihin. Ilmastonäkökulmasta viljelyn monipuolistaminen on edullista kasvipeitteisyyden lisääjänä, ravinteidenoton tehostajana ja kotimaisen tuotannon varmentamisessa. Erikoiskasvit tarjoavat myös maan kasvukunnon ylläpitoon apua, mikäli odotetut rankkasateet, tulvat ja hellejaksot yleistyvät.

 

Uusista viljelykasveista kannattavuutta?

 

Hanna Mäkinen/MTT

Suomessa maatilojen määrä vähenee voimakkaasti meneillään olevan rakennekehityksen ja kilpailun kiristymisen myötä. Tuotantoaan jatkavien on investoitava tilakoon kasvattamiseen. Moni kasvinviljelytila pohtii keinoja kannattavuuden parantamiseksi. Metsätalous, urakointi ja palkkatyö maatilan ulkopuolella ovat tyypillisiä lisätulon lähteitä, mutta tilan tulorakennetta voi monipuolistaa myös uusilla viljelykasveilla. Päätoimisena kasvinviljelijänä toimiva Toivonen kiinnostui erikoiskasvien viljelystä jo 1990- luvulla, jolloin öljypellavasta tuli osa tilan viljelykiertoa Tuusulan Osuuspuristamon kanssa räätälöidyn sopimuksen myötä. Toivosen kiinnostus viljelyn monipuolistamiseen lähti ajatuksesta, että massatuotantoon pyrkiminen ei Suomen oloissa ole pitkällä aikavälillä kannattavaa,  koska emme pohjoisimpana maataloutta harjoittavana maana pysty kilpailemaan tuotantomäärillä Keski-Euroopan kanssa.

 

 

 

Hanna Mäkinen/MTT

Peltoalaa tilalla on 185 hehtaaria. Öljypellavaa viljellään enää 10 hehtaarilla, sillä monivuotisesta maustekasvista, kuminasta, on kasvanut tilan merkittävin viljelykasvi. Tänä vuonna kuminaa kasvoi jo 52 hehtaarilla. Kuminan viljelyssä tarvitaan ammattitaitoa, mutta monivuotisella kasvilla on etunsa: tilan konetyöt helpottuvat ja työhuiput tasaantuvat viljanviljelyyn verrattuna. Polttoainetta ja työaikaa vievä kyntäminen vähenee, eivätkä konetyöt ajoitu viljanviljelyn kiireisimpiin ajankohtiin, sillä kuminan puinti tehdään ennen viljoja. Toivonen on ollut hyvin tyytyväinen kuminan tuotantoon ryhtymisestä ja Riihimäellä sijaitsevan Trans Farm Oy:n kanssa tehty sopimus on taannut sadon menekin kelpohintaan.

Kotimaiset viljelyolosuhteet sopivat erinomaisesti laadukkaan kuminan tuotantoon. Satoa kumina tuottaa vasta toisena vuonna. Toivonen on mielenkiinnolla seurannut MTT:n kuminatutkimusta, jossa kuminalle on haettu hyviä suojakasveja. Tällöin myös ensimmäiseltä vuodelta saataisiin puitavaa viljasatoa. Kumina ei ole kylvöajankohdaltaan vaativa, mutta suojaviljaa tulee kylvää normaalia vähemmän. Menetelmä saattaa olla varteenotettava vaihtoehto myös Myllymäen tilalla tulevaisuudessa, jos monivuotiset kokeet antavat näyttöä menetelmän toimivuudesta.

Hanna Mäkinen/MTT

Raision sopimusviljelijänä Toivonen kylvi tänä vuonna 8,5 hehtaarille camelinaa, eli kuitupellavaa. Camelinan siemenistä puristetaan korkealaatuista kotimaista öljyä. Öljyäpidetään terveysvaikutteisena sen antioksidanttisten ominaisuuksien ja korkean omega-3-rasvahappopitoisuuden vuoksi.

Rukiin, vehnän ja kauran ohella tilalla viljellään myös rapsia, joka on ollut jo pitkään tilan haastavin viljelykasvi. Viime vuonna kylvetty syysrapsisato menetettiin pahojen talvituhojen takia kokonaan. Siitä huolimatta mielenkiinto syysrapsin viljelyyn on säilynyt, sillä se sopisi hyvin tilan viljelykiertoon.

 

 

Haastavaa, mutta palkitsevaa

Erikoiskasvien viljelyssä on omat haasteensa. Toivonen kuvailee, että täysin sadottomat vuodet ovat tavallisia erikoiskasvien viljelyssä, mitä ei viljelyvarmoilla perinteisillä valinnoilla tarvitse juurikaan pelätä. Silti monipuolinen kasvintuotanto voi olla perinteistä viljanviljelyä tuottavampaa. Uudellamaalla jalostava teollisuus ja sadon ostajat ovat tuottajan onneksi lähellä, sanoo Toivonen. Se mahdollistaa satojen kuljetuksen suoraan lähialueen toimijoille jatkojalostusta varten.  Rukiita lukuun ottamatta kaikki tilan tuotanto on sopimusviljelyä. Myllymäen tilalla monipuoliset tulolähteet ovat tasanneet tuloja, eikä tarkkaan mietittyjen kasvivalintojen ansiosta ole uusien kasvien viljely vaatinut suuria kone- tai rakennusinvestointeja. Myös juuri päättyneen MTT:n Adacapa-hankkeen tutkimustulokset puhuvat monipuolistamisen puolesta yhtenä riskinhallinnan keinona (Kahiluoto ja Himanen 2012).

 

Erikoiskasveilla monimuotoisuutta

Viljelyn yksipuolistuminen heikentää viljelymaan laatua vähentäen eloperäisen aineksen määrää ja heikentäen maan rakennetta. Erikoiskasvien viljelyllä, etenkin kuminalla, on Toivosen mukaan maata parantava vaikutus. Iso osa tilan pelloista on talvella kasvipeitteisiä. Monivuotiset erikoiskasvit kasvattavat laajan juuriston, joihin varastoituneet ravinteet jäävät sadonkorjuussa peltoon. MTT:n tutkimuksissa kumina ja öljypellava ovat osoittautuneet mainioiksi esikasveiksi ohralle. Myönteisten satovaikutusten lisäksi mm. ohran verkkolaikun on huomattu vähenevän sopivilla erikoiskasveilla (Keskitalo ja Hakala 2008).

 

Erikoiskasvien kasvurytmi, kasvutekijävaatimukset, kasvutapa ja resurssien hyväksikäyttö poikkeavat viljoista, minkä vuosi ne tuovat uusia piirteitä yksipuoliseen viljanviljelyyn. Monimuotoisuus tehostaa lukuisia ekosysteemin tarjoamia palveluja, kuten ravinteiden kierrätystä sekä luontaista tuholais- ja rikkakasvienhallintaa. Monimuotoisuus myös lisää sadontuoton kannalta suotuisia maaperän toimintoja. Viljelyn monipuolistaminen on keskeisessä asemassa, kun tuholais- ja tautipaineet lisääntyvät, sääolot ääreistyvät, hintaheilahtelut ja kannattavuuspaineet kasvavat muuttuvassa ilmastossa. Maatalouden toimintaympäristöä muokataan alati voimakkaammin taloudellisten, ympäristöllisten ja poliittisten tavoitteiden kiristyessä. Monimuotoisuuden avulla voi parantaa maatilan sieto- ja sopeutumiskykyä globaalimuutoksessa, sillä monimuotoisuus tuo tilalle joustavuutta ja turvaa tuottavuutta pitkällä tähtäimellä.

 

Hanna Mäkinen, Karoliina Rimhanen & Sari Himanen

Hanna Mäkinen/MTT

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

KAHILUOTO, H., HIMANEN, S. (toim.) 2012. Monimuotoisuudesta sopeutumiskykyä. Ruokaketju uusille raiteille? 2. korjattu versio. MTT Raportti 43: 60 s.

KESKITALO, M., HAKALA, K. 2008. Vaihtelua viljelykiertoon erikoiskasveilla. Maaseudun Tiede 65, 3(13.10.2008): 15

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *